6.12.2016

Rikhard III



Rikhard III on Shakespearen yksi tunnetuimmista näytelmistä, joka nimihahmossaan omaa yhden historian iljettävimmistä, myrkynkyllästämistä rupikonnan nuolijoista. Shakespearen teatteria Lontoossa opiskellut Jussi Nikkilä teki debyyttinsä ohjaajana Kansallisteatterissa, kun tämän Rikhard III sai ensi-iltansa 7.12.2016.

Rikhard III Kansallisteatterissa ei ole millään tapaa modernisoitu versio, vaikka sen huomaakin olevan nykypäivään kuuluva. Se ei ole kuitenkaan sen modernimpi kuin muidenkaan aikojen versiot. Tästä olen kiitollinen ja nautin suuresti perinteisiin kumartavasta tulkinnasta, jossa näyttelijät todella loivat sen taian, jonka lavalla olemme tottuneet näkemään.

Mila Laine, Antti Pääkkönen, Heikki Pitkänen, Kristo Salminen, Juha Varis ja Milka Ahlroth

Näytelmä esitetään Kansallisteatterin Willensaunassa, joka on pieni ja intiimi tila. Suurella näyttämöllä tämä esitys olisikin muuttunut joksikin aivan toiseksi. Henkilökohtaiset tragediat olivat nyt todella käsinkosketeltavia ja tarina oli lähellä katsojaa. Kaikki tehtiin ilman sen suurempia kikkailuja ja esityksestä jäi tunne, että se oli yksinkertaisesti puhdas.

Kristo Salminen Rikhardina oli lähes mielipuolinen. Tämän karisma pystyy täyttämään Willensaunan kokoisen tilan laitoja myöten ja yleisölle tulee tunne, että olemme Salmisen armoilla, kun tämän hullut silmät pyörivät ympäri katsomoa. Rikhardin hahmo on monella tapaa epämiellyttävä ja tyrannimainen, mutta Salminen toi myös tämän nöyrän ja haavoittuvaisen puolen hienosti esiin niin, että sekin oli jotain pohjavireeltään inhottavaa. Herkullisen vastenmielinen suoritus, joka nousi välillä todella vahvoihin sfääreihin, kuten Salmiselta osasi odottaakin.

Kristo Salminen ja Heikki Pitkänen


Muut näyttelijät saivat taipua moniin erilaisiin rooleihin näytelmän kulkiessa eteenpäin. Antti Pääkkönen ja Milka Alroth ovat turvallisia valintoja Shakespearia tulkitsemaan ja näin perinteiseen tulkintaan juuri oikeita valintoja. Tulkinta oli vahvaa ja varmaa ja tunsin näytelmän olevan hyvissä käsissä.

Kun kävin katsomassa Kansallisteatterin Hirttäjät, pidin erityisesti Heikki Pitkäsen ilmeikkäästä suorituksesta Moodyna. Jälleen Pitkäsen ilmeet jaksoivat kiinnostaa ja kaikista traagisimmistakin rooleista Pitkänen onnistui tekemään tavallaan koomisia. Erityisesti Juha Variksen kanssa nämä jaksoivat naurattaa. Varikselta onnistui kuitenkin vaihtamaan vaihdetta salamannopeasti ja tämä heittäytyi myös aidosti traagiseen tilaan luontevasti.

Milka Ahlroth, Heikki Pitkänen ja Mila Laine

Rikhard III näytti ja kuulosti hyvälle. Lavaa hallitsi puu, paksut kankaat ja tuli. Katri Rentton lavastus ja Pietu Pietiäisen valosuunnittelu muuntivat pienen tilan suhteellisen pienin elein vanhaksi ja fyysisyydessään painostavaksi maailmaksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli paikoin käyttää lamppuja, niin vahvana elementtinä, että niistä vapautuva kuumuus yleisöön asti, muuttui lavaistuksen tehokeinoksi.

Jos minun olisi pakko valita yksi lempisoitin kaikkien joukosta, olisi se sello. Näytelmää säesti Mila Laineen sellonsoitto ja oli upeaa todistaa miten sellosta tuli kuin ylimääräinen näyttelijä lavalle. Jokin sen soittimen kyvyssä tuottaa tunteita tekee sellosta täydellisen instrumentin säestämään teatteria. Jopa näyttelijät tuntuivat välillä kuin keskustelevan sellon kanssa lavalla.

Kansallisteatterin Rikhard III on tällä hetkellä näemmä loppuunmyyty, mutta kannattaa olla kärppänä lippuluukulla jos vain peruutuspaikkoja ilmestyy. Näytelmä on raikas tuulahdus puhtaudessaan ja Shakespearen 400-vuotisjuhlien tärkeä panos suomalaisessa teatterimaailmassa. Lähdin teatterista oudon virkistyneenä ja muistan taas miten vanhan, klassisen tekstin voima ei noin vain hälvene pelkkien vuosien kuluttaessa sitä. Petos, katkeruus, vallanhimo ja ihan silkka kusipäisyys tiivistyvät Rikhardin hahmoon tavalla, joka resonoi nykykatsojaankin. Suosittelen.

Lisätietoja esityksestä löytyy myös Kansiksen sivuilta täällä.


ROOLEISSA Milka Ahlroth, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen, Kristo Salminen ja Juha Varis sekä Nuua Kosminen ja Aamu Milonoff / Helmi Oja ja Isabella Ruotimo
MUUSIKKO Mila Laine
OHJAUS Jussi Nikkilä
SUOMENNOS Matti Rossi
SOVITUS Anna Viitala
LAVASTUS Katri Rentto
PUKUSUUNNITTELU Saija Siekkinen
VALOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
KOREOGRAFIA Maria Hostikka
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi
VALOKUVAT Tuomo Manninen
Esitys nähty medialipulla 

Katso myös:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti