maanantai 16. marraskuuta 2015

Piukat paikat Kotkassa - Sugar The Musical



Juliste: Matti Vahtera


Kotkan kaupunginteatterissa sai 14.11 ensi-iltansa Sugar, Some Like It Hot (1959) eli Piukat paikat-elokuvaan perustuva, Snoopi Sirenin ohjaama musikaali, joka sai ensi-iltansa jo vuonna 1972 Broadwayllä. Samainen musikaali pyörii myös Tampereen kaupunginteatterissa ja toivon siis ehtiväni näkemään Sugarin vielä toistamiseenkin. Sen verran hauska tätä vanhan ajan glamouriin kuljettavaa näytelmää oli seurata.



Some Like It Hot on yksi lempielokuviani. Tony Curtis, Jack Lemmon ja tietenkin se Marilyn Monroe tekivät Billy Wilderin johdolla jotain todella ajatonta. Katselin elokuvan uudestaan heti musikaalin nähtyäni ja yllätyin miten vähän tarinasta ja vuorosanoista on muutettu teosta lavalle siirrettäessä.

Curtis, Monroe ja Lemmon. Kuva:allclip.net


Muutoksiin ei vain ole tarvetta. Elokuva kulkee eteenpäin jo valmiiksi kuin näytelmä. Vitsit eivät ole vanhentuneet ja dialogi toimii juuri sellaisena kuin se on. Monella tapaa elokuva olikin tiennäyttäjä modernille komedialle.

Musikaali vetosi minuun. Sen musiikista ei ehkä jäänyt mitään täysin erityislaatuista mieleen, mutta tärkeintä siinä olikin se 20-luvun Jazz-ajan henki rytmeineen, joka toimi mielestäni loistavasti. Näyttelijät osasivat laulaa ja etenkin moniääniset kohtaukset, joissa oli paljon menoa ja vauhtia lavalla, onnistuivat ottamaan yleisön haltuunsa.

Kuva: Kotkan kaupunginteatteri

Ehkä vaikuttavin kohtaus musiikillisesti näytelmässä oli se elokuvasta tutun I Wanna Be Loved By You-kappaleen tulkinta. Sugarin roolin esittänyt Johanna Kuuva toi siihen vaadittavaa hiljaisuuden tunnetta ja lopulta myös vaadittavaa suuren shown tuntua kun biisi pääsi vauhtiin. Tämä kappale onkin soinut päässäni aina teatterista poistumisen jälkeen.

Musikaalin tarina on varmasti monelle tuttu. Kaksi muusikkoa todistavat Chicagossa gangsterien välienselvittelyn ja joutuvat pakosalle. Ainoa pakokeino tuntuu kuitenkin olevan Floridaan lähtevä bändi, jonne palkataan naismuusikoita. Niinpä nämä muusikot pukeutuvat naisiksi ja pääsevät mukaan reissuun. Sitten mukaan kuvioihin tulee bändin laulajatar Sugar, joka hakee rikasta miestä, ja tottakai toinen muusikoista rakastuu tähän ja niin edelleen ja niin edelleen. Ymmärrätte varmaan minkälaisesta tarinasta on kyse.

Onneksi tästä sukupuolirooleilla leikkimisestä ei haeta kaikkea näytelmän huumoria, vaan sitä löytyy ihan ihmisten välisestä kanssakäymisestä sukupuolesta riippumatta. Tarinassa on jotain hyvin yksinkertaista ja se on mielestäni juuri sen vahvuus. Kaikki palaset loksahtavat yhteen saumattomasti ja oikeastaan mikään ei ole ylimääräistä.

Sugarin hahmo on sidottu täysin Marilyn Monroen persoonaan. Kun näyttelijä astuu tämän hahmoon, astuu tämä väistämättä tavallaan Marilynin hahmoon vaikka kyse on eri tulkinnoista saman roolin ympärillä. Tämä voi olla näyttelijälle ongelma oman äänen esille saamisessa, mutta mielestäni Kuuva onnistui tuomaan hahmoon jotain omaa.

Etualalla Johanna Kuuva. Kuva Kotkan kaupunginteatteri

Vaikka tämän esiintymisessä oli jotain hyvin flirttailevaa ja sievää, niin roolista ei kuitenkaan muodostunut pelkkä marilyn-imitaatio. Sugar sai tässä esityksessä vähän ronsimman persoonan ja vahvemman luonteen kuin elokuvassa. Vaikka Sugar on edelleen se hempukka, jonka elämää tuntuu ohjailevan turhan paljon mieshuolet, niin nyt tässä oli myös jonkinlaista vahvuutta ja äänekkyyttä, joka ainakin musikaalin sopi oikein hyvin.

Daphnen roolin esittänyt Teemu Koskinen nousi musikaalista esiin positiivisesti. Vaikka tämän laulutaidot eivät ehkä kaikkien muiden tasolle yltäneetkään, niin oli tämän suoritus kaikista energisin, hauskin ja vaikuttavin.

Kari Kukkonen ja Teemu Koskinen. Kuva: Kotkan kaupunginteatteri

Koskinen sai aikaan useat naurut esityksen aikana. Tämä onnistuu siinä hiljaisen komiikon taidossa, jossa pelkkä hiljaa paikallaan seisominen saa katsojan hymyilemään. Tämä vei naismaiset eleensä juuri sille rajalle, että ne eivät tuntunee vastenmielisen sketsimäisiltä vaan aidoilta vaikkakin koomisilta. Tässä ei tehty mitään Putous-hahmoa vaan aitoa ihmistä.

Musikaali näytti hyvältä. Jo aiempaa näytelmää, Muumiota, katsellessa Kotkan teatterissa, kiinnitin huomiota miten hienosti puvustus kantoi osaltaan näytelmää. Tähän esitykseen on puvustuksen luonut Maarit Kalmakurki ja maininnan ansaitsee myös Iita Torvisen suunnittelema lavastus. Näiden turvin matkataan sinne 20-luvulle ja hienostuneen, mutta villin hauskanpidon maailmaan.

Johanna Kuuva ja Toni Harjajärvi. Kuva: Kotkan Kaupunginteatteri

Ulkonäkö onkin tässä musikaalissa tärkeä piirre. Kyse on glamourista ja kiiltelevän kuoren alla piilevästä vapaudenkaipuusta. Kieltolaki ja moraalisäännöt kahlitsivat ihmisiä ja oman persoonan esilletuominen tapahtui hyvin hienovaraisesti. Vääränlainen ajankuvan hallinta voisi viedä jotain pois tästä sanomasta, mutta nyt ei onneksi niin käynyt.

"Nobody's Perfect". Näihin sanoihin loppuu sekä elokuva että musikaali ja tuntuu, että yleisö osasi pidättää hengitystään juuri ennen näitä sanoja. Kaikki osasivat odottaa niitä. Pohdin jopa, että tämän tarinan voisi käsittää myös kaksituntisena sketsinä, jonka punchline juuri nuo sanat ovat. Ovatpa nuo sanat muuten kaiverrettu myös tarinan isän, Billy Wilderin, hautakiveen.

Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan tätä musikaalia ja vilkaisemaan myös sinne Kotkan kaupunginteatterin muihin ohjelmiin. Erinomaisia näytelmiä parhaillaan menossa ja vielä tulossa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.