26.5.2023

Putosin kaninkoloon Fiskarsissa


Onoman kesänäyttely 2023 Arts & Crafts and Rabbit Holes on 29. Onoman käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden kesänäyttely. Perinteisessä ja kauniissa miljöössä toteutettu näyttely tarjoaa yllätyksiä ja elämyksiä 48:lta taiteilijalta.

Saavuin Fiskarsin kylälle bussilla, joka halkoi odotetun kaunista kevätmaisemaa. Juuri ennen ruukin alueelle saapumista menimme läpi pimeästä tunnelista ja heti toisella puolella oli selvää, että olimme saavuttaneet jonkin toisen maailman. Näyttelyn teema kaninkoloineen muodostui konkreettiseksi jo ennen kuin olin ehtinyt nähdä yhtäkään teosta.







Näyttelyn kuraattori Kirsi Pitkänen kertoo:

 

”Tuleva näyttely tulee pitämään sisällään runsaasti kotiin ja kodin esineistöön liittyvää tematiikkaa epätodellisella twistillä. Näyttelyssä on koettavissa pysäytettyjä hetkiä, jotka kuljettavat näyttelykävijöitä tunnelmasta toiseen. Näyttelyn teokset käsittelevät ihmisenä olemista osana toisinaan kaoottistakin maailmaa ja arkea. Toisaalta osa teoksista käsittelee ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja siihen liittyvää katoavaisuutta. Ulkotilaan sijoittuvat teokset ja näyttelyyn liittyvä esitystaiteen kokonaisuus noudattavat samaa, surrealistista tematiikkaa, jotka toivottavasti saavat katsojat tarkastelemaan ympäristöään uudella tavalla.”



Timo Heino, Addiktio



Jarno Vesala, Hän nukkui meidän välissämme


Onoma on yksi Suomen vanhimmista ja suurimmista taiteilijaosuuskunnista. Fiskarsissa Raaseporissa vuonna 1996 perustettu Onoma on kasvanut ja monipuolistunut jatkuvasti. Vuonna 2022 jäseninä on osaajia monelta eri taide- ja luovalta alalta yhteensä 140. Jäsenet edustavat 11:ta eri kansalaisuutta. Osuuskunta ylläpitää myymälää, joka toimii kivijalassa Fiskarsin ruukissa sekä verkossa. Lisäksi Onoma järjestää ympärivuotista näyttelytoimintaa ja ylläpitää Fiskars Artist-in-Residence-taiteilijaresidenssiä. 

Paikka on itsessään vierailun arvoinen ja kesäinen ruukki kauppoineen ja ravintoloineen oli lopulta hankala jättää taakseen. Todella tuntuu, että kokonainen kylä on omistettu luovuudelle ja inhimilliselle toiminnalle. Uskon, että kuka tahansa näyttelyvieras kohtaa teokset siinä ympäristössä aivan eri tavalla, kuin monessa perinteisemmässä galleriassa.



Stefan Nyström, Caverna



Teokset ovat yllätyksellisiä, omaan ajatteluun kannustavia ja paikoin melko hauskojakin. Oli esimerkiksi hankala olla ajattelematta Kelju K. Kojoottia ylläolevan Stefan Nyströmin työn Caverna äärellä.

Jonna Suurhaskon teoksen (alla) äärelle taas jäin useampaan otteeseen. Jokin sammaleiden peittämissä arkisissa esineissä puhutteli erityisen voimakkaasti. Samaan aikaan tuhoa ja kasvua riippuen näkökulmasta. Miten luonto ottaa tilaa vaikka tässäkin tapauksessa ihmisen sallimana. 



Jonna Suurhasko, Re-Collection TRL0



Jonna Suurhasko, Re-Collection TLR0


Näyttely on jaettu kahteen erilaiseen tilaan ja lisäksi ulkoakin löytyy yllätyksiä. Sisällä iso halli pitää sisällään kokoelman teoksia, jotka on aseteltu avaraan tilaan, niin, että ne voi kohdata ensin kokonaisuutena ja sitten yksittäin.

Moni teoksista on kuitenkin kohdattavissa todellisessa kaninkolossa. Labyrintti huoneita, joiden välissä poukkoilla. Katsoja joutuu jopa tekemään hieman työtä jos ei halua vahingossa jättää yhtään työtä näkemättä.



Pekka Juhani Ijäs, A Surreal Odyssey



Taru Samola, Rippituoli



Teoksessa Unhola, voi pimeässä huoneessa viettää hetken synkän satumaisissa tunnelmissa. Seinän pienistä aukoista kurkistaessa löytää vielä pienempiä maailmoja, joiden seurana voi kuunnella niihin liittyviä ääniteoksia.


"Unhola on paikka, mielen musta laatikko, jonne torjutut muistot ja tunteet tallentuvat. Ne ovat poissa, mutta tosia. 

Jotta voi toipua, on uskallettava muistaa."

Tiina Karimaa, Anu Mykrä, Tiina Vaskivaara, Susanna Louneva, Annamari Karjalainen. Unhola.



Katja Öhrnberg, Primavera.


Näyttelyssä voi tutustua suomalaisen nykytaiteen kärkinimiin ja jokaiselle varmasti tulee vastaan myös aivan uusia taiteilijoita. Kokonaisuus tuntuu harkitulta ja tilan ehdoilla toteutetulta. Kaninkolo teemana näkyy ja hautautuminen taiteeseen on kokonaisvaltaista.


Taneli Rautiainen, Sphere



Tommi Toija, Kultaiset kyyneleet


Teokset näyttäytyivät yksitellen ja niiden materiaalisuus korostui katsojalle. Jokaisen työn kohdalla jaettiin sama tila ja aika hetken aikaa, ennen siirtymistä toiseen todellisuuteen. Jotkin herättivät tunnekuohuja ja jotkin pysäyttivät, kuten alla näkyvä Riikka Latva-Sompin Lähde.


Riikka Latva-Somppi, Lähde, Tippuvaa alumiinia, Aamupesu



Petri Eskelinen, Kotimyrsky


Lapsesta lähtien yksi hyvin spesifi mieltymykseni teosten sommittelussa on ollut kattaus. Olikin mukava nähdä pari hienoa kattausta osana Onoman näyttelyä. Petri Eskelisen Kotimyrsky (yllä) oli ensivaikutelmaltaan pottermainen ja sisältääkin taianomaisen yllätyksen, jota en lähde paljastamaan.

Karin Widnäsin ja Viivi Varesvuon



Karin Widnäs, Viivi Varesvuo, The Odd Dinner for Two



Jarno Vesala, Uudet kengät


Laura Merz ja hänen isänsä Rudi Merz (kuvassa alla) ovat luoneet osallistavan teoksen, jossa näyttelyvieraat voivat itse punoa jatkuvaa taideteosta tai rakentaa veistoksen puupaloista. Upea lisä vieraille, joita häiritsevät näyttelyissä ne Ei saa koskea -kyltit.


Laura Merz, Rudi Merz (kuvassa), Spin, Play in Progress 2



Timo O. Nenonen, Kiinni jossain.


Kaninkolo teemana tuo väistämättä mieleen Liisan Ihmemaassa ja todellisuuden vääristymät. Niitä vasten näyttelyssä nojataankin vahvasti ja Ihmemaa on läsnä huoneita kiertäessä. Jokainen ovi on uusi yllätys. Lahja, jonka voi avata lapsenmielisellä innolla.

Siksi on hienoa, että myös ääni on iso osa näyttelyä. Monissa teoksissa äänitaiteilijat ovat sitä olennainen osa. Erica Menan teoksessa (kolmas alla) myös runous on osa teosta ja se olikin ehkä yksi lemppareitani. Sen haluan kuitenkin jättää kaikkien itse koettavaksi jos vain mahdollista.


Ron Nordström, You


Lulu Halme, Everything was beautiful and nothing hurt



Erica Mena, Constellating 1


Samaan aikaan Onoman näyttelyn kanssa avautui viereisessä makasiinissa mielenkiintoinen teos Medusan lautta. Installaatio on rakennettu Théodore Géricault´n maalauksen ja sen taustatarinan ja dokumentaation pohjalta. Lautta on osa Suuri järvi – Digersjön -näyttämöteoksen visuaalista maailmaa.

Teoksessa kuullaan tositarina kaukaa historiasta, jossa joukko ihmisiä yritti selviytyä merellä lautan päällä. Hinauksessa ollut lauta päästettiin tahallaan ajelehtimaan, kun köysi katkaistiin ja Ranskassa tapahtumaa pyrittiin peittelemään. Viittauksia nykyajan lauttoihin ja ihmistragedioihin on hankala olla ajattelematta. Kyseessä on aidosti laadukas teoskokonaisuus ja toivon, että pääsen vielä näkemään siihen liittyvän koreografian.

Erik Salvesen, Landscape nr 126





Lisätietoa Onoman kesänäyttelystä löytyy Fiskarsin kylän sivuilta täällä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti