Varamiehet on Andra Teeden ja Aino Kiven komedia virolaisten keikkatyöläisten arjesta. Dokumentaariseen aineistoon pohjaava näytelmä leikkii stereotyypeillä ja vaikka se saattaa kuulostaa vanhahtavalta tavalta repiä yleisöltä nauruja, niin kyseessä oli aidosti hauska ja raikas näytelmä.
Kansallisteatterin isolla näyttämöllä tarina saa eeppisiä mittasuhteita, mutta on helppo nähdä miten se toimisi myös pienemmällä lavalla. Karun vaikutelman antavat lavasteet vievät katsojan rakennustyömaiden täyttämään Helsinkiin. Muutos ei ole siis sinänsä suuri teatteriin astuessa Helsingin täyttävien rakennustelineiden keskeltä.
 |
| Heikki Pitkänen ja Tiit Sukk. Kuva Mitro Härkönen |
Tarina on pääpiirteiltään yksinkertainen ja siksi helposti yleistettävissä. Siitä on helppo saada kiinni ja todella päästä sisään näyttämön henkilöiden lisäksi kokonaiseen kulttuuriin.
"Akateemisesti koulutettu Kalju on virolainen mies, joka ei ole löytänyt kotimaastaan koulutustaan vastaavaa työtä. Rahapulassa hän suostuu nuoruudenkaverinsa Rivon pyyntöön tulla töihin Suomeen. Keikkatyöläisen karu arki alkaa paljastua Kaljulle, kun ensimmäisen henkilöautossa nukutun yön aikana heidän seuraansa liittyvät virolainen Janek ja alkuperältään epämääräinen, kovin hiljainen Igor. Millaista on elämä, jossa väliaikaisuus on pysyvää ja unelma kotiinpaluusta on ihanampaa kuin todellinen kotiinpaluu?"
 |
| Kersti Heinloo. Kuva Mitro Härkönen. |
Kaljua näyttelevä Taavi Teplenkov toimi esityksen moottorina, jonka maanläheiseen olemukseen yleisön oli helppo samaistua. Maanmiestä ja työtoveria Rivoa näyttelevä Tiit Sukk toimii taas energisenä ja karismaattisena luonnonvoimana, joka kertoo miten asiat ovat. Mukaanlukien ne kaikki tavat, joilla voi yrittää mennä suomalaisesta, jotta ei kokisi syrjintää töissä tai asuntomarkkinoilla. Kersti Heinloo on herkkä näyttelijä, joka kykenee monipuolisiin rooleihin ja oli todella ilo nähdä hänet lavalla. Kansallisteatterin näyttelijöistä Paula Siimes loisti taas totutusti ja Heikki Pitkänen ja Antti Pääkkönen toimivat hienona koomisena parina.
Näytelmä tuo esiin suuren ryhmän ihmisiä, jotka usein jäävät näkymättömiksi yhteiskunnassamme. Keltaiset huomioliivit vähän ironisesti peittävät ihmiset niiden alla yhdeksi massaksi, josta meillä tuntuu olevan paljon mielipiteitä, vaikka emme heihin olisi olleet oikeasti kosketuksissa kuin ohimennen. Vakinaisesti täällä asuu yli 50 000 virolaistaustaista ihmistä, jotka työskentelevät useimmiten rakennusalalla tai hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa. Näiden lisäksi Suomessa asuu paljon lyhyemmäksi ajaksi asettuneita virolaisia, jotka asuvat usein vaatimattomissa oloissa tehden pitkiä työpäiviä.
 |
| Tiit Sukk, Taavi Teplenkov, Antti Pääkkönen ja Heikki Pitkänen. Kuva Mitro Härkönen. |
Lisätietoa näytelmästä löytyy Kansallisteatterin sivuilta täällä. Esitys ei jatka syksyn ohjelmistossa, mutta Viron puolella se on edelleen mahdollista käydä katsomassa, koska kyseessä on yhteistyö Viron Draamateatterin kanssa. Esityksessä puhutaan niin suomea kuin viroakin ja näyttämöllä pyörivät tekstitykset.
Lavastaja → Aino Kivi
Kunstnik → Karmo Mende
Valguskujundaja → Priidu Adlas
Videokujundaja → Rene Topolev (Rahvusooper Estonia)
Helikujundaja → Lauri Kaldoja
Grimmikunstnik → Jari Kettunen
Osades → Taavi Teplenkov, Tiit Sukk ja Kersti Heinloo Eesti Draamateatrist ning Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen, Paula Siimes Soome Rahvusteatrist. Videos Christopher Rajaveer, Gert Raudsep, Inga Salurand.
Esitys nähty kutsuvieraana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti