Kauhua, verta ja kuolemaa Kansallisbaletissa
Jekyll & Hyde palasi Kansallisbalettiin ja kauhufani sisälläni heräsi. Viktoriaaninen Englanti, sumuiset kadut ja baletin ilmaisuvoima veti katsomoon.
Oopperatalo pitää sisällään niitä harvoja paikkoja Suomessa, jossa tämä baletti on mahdollista toteuttaa tässä mittakaavassa. Ne sumuiset kadut todella heräsivät henkiin ja teoksen koko yleisilme on pidetty herkullisen goottilaisessa hengessä.
Baletista on tullut itselleni tärkeä taiteen muoto ja arvostan Kansallisbaletin tanssijoita lähes yliluonnollisina tekijöinä. Tähän esitykseen lähdin kuitenkin ensisijaisesti juuri kauhun ystävänä. Jekyll & Hyde perustuu Robert Louis Stevensonin pienoisromaaniin Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde vuodelta 1886.
Kirjan tunnelma on mieleenpainuva ja sen maailma kaikessa mielipuolisuudessan karmiva. Ihmismielen vastakkaisia puolia käsitellään vahvasti erillisinä voimina. Hyvänä ja pahana, jotka ilmenevät tarinassa yhden ihmisen sisällä raastaen tämän kahdeksi erilaiseksi persoonaksi.
Tanssi ilmentää kirjan tarinan voimaa ja sitä jotain sisäistä tunnelmaa, jonka ytimeen baletti on onnistunut pureutumaan hämmästyttävän osuvasti. Tanssijoiden taidokkuus herättää tutun ihastuksen. On upeaa seurata miten näennäisen yksinkertaisin liikkein Stevensonin tarina herää henkiin. Käsien asennot, ruumiin vääntyminen, nopea asennon vaihto. Kaikki muuntuu tarinaksi, joka on jo niin tuttu kirjan sivuilta.
Kirjassa on vahvasti läsnä toisistaan eroavat hyvän ja pahan puolet, mutta baletissa tutkittiin erojen sijaan enemmän ihmisen eri puolien yhtäläisyyksiä. Kun Jekyll ja Hyde muuttuvat eri persooniksi kirjassa, niin muutosta kuvataan ihmisyyden itsensä repeytymisenä. On kaksi puolta, jotka edustavat ihmisluonnon kaksijakoisuutta.
Baletissa Jekyll ja Hyde tuntuvat eriytymisen sijasta löytävän toisensa. Kuin baletti haluaisi kyseenalaistaa ihmisluonnon yksinkertaistamisen puoliskoiksi. Juuri liike on tarinan tämän puolen korostamiseen täydellinen työkalu. Ihmisen persoona itsessään on jatkuvassa liikkeessä, eikä sen puolia voi jakaa vain kerran kahtia.
Lisätietoa baletista löydät Oopperan sivuilta täällä. Kyseessä on kaunis, karmaiseva ja vaikuttava teos, joka on vanginnut hienosti klassikkotarinan hengen, mutta joka silti keskustelee tarinasta nykyajassa. Viktoriaanisen ajan yhteiskunta, jossa vaietaan erilaisuuden edessä, on vahvasti mukana baletissa ja Stevensonin rivien välistä kapinaa yhteiskunnan normeja vastaan on selkeästi hyödynnetty dramaturgiassa. Luvassa on siis dekadentit bileet, joissa juhlistetaan ihmisluonnon erilaisia puolia. Verta ja kauhua unohtamatta.