10.4.2023

Kansallisoopperan Siegfried on taidemaailman suurteos


Siegfried on osa Wagnerin massiivista teosta, jonka kolmesta muusta osasta Kansallisoopperan kävijät pääsevät myös nauttimaan. Oopperaan intuitiivisesti yhdistettävä massiivisuus onkin jotain mikä todella tulee esiin.

Kansallisoopperaan kynnys saattaa tuntua vaikealta astua yli, jos ooppera tuntuu vieraalta lajilta. Onkin ikävää, että siihen on aikojen saatossa tarttunut ajatuksia eliitin kulttuurista, sillä ooppera voi antaa paljon aivan kenelle tahansa.

Siegfried on hieno esimerkki tällaisesta oopperasta, jolla on paljon annettavaa. Se on puhdasta tunnetta ja paloa. Viiden tunnin esitys ei välttämättä aivan aloittelijalle ole, mutta kahden kunnon väliajan kanssa kyseessä on viihtyisä ilta.

Oopperaa ei ole varsinaisesti "tuotu nykyaikaan", mutta paljon nykyaikaiselle katsojalle tuttua siitä löytyy. Erityisesti alun white trash -Siegfried oli hupaisaa katsottavaa. Kontrasti upean musiikin ja komediallisen esiintymisen välillä oli vangitseva.

Dan Karlström, Kuva: Stefan Bremer


Alun valmisteluiden jälkeen tarina, orkesteri ja lava itsessään heräsi henkiin räjähtävällä voimalla. Koko oopperan lava tuntui maagisesti suuremmalta, kuin se on koskaan ollut. Myyttisiin mittoihin kasvava matka lohikäärmeineen ja muine vaaroineen tuntui omalla iholla väristyksinä. Mikki Kuntun lavastuksessa näkyy tottumus suuriin teoksiin ja Erika Turusen puvut viimeistelevät teoksen. Niiden leikki stereotyyppien kanssa alleviivaa hienosti oopperassa esiin nostettuja teemoja.

Ooppera käsittelee Wagnerin mahtipontisia sankareita aidolla tavalla, mutta pinnan alla kytevät haitalliset miehisyyden mallit ja vallan tavoittelu nostetaan Anna Kelon ohjauksessa tarkasteluun. Joissain kohtauksissa jouduin kysymään itseltäni mentiinkö jopa liian pitkälle, mutta toksisen käyttäytymisen näyttäminen oli perusteltua.


Daniel Brenna, Kuva: Ralph Larmann


Ooppera huipentui matkan edetessä päätepisteeseen. Siellä odotti kaatunut sotilas, joka lähemmin tarkasteltuna olikin vielä elossa ja vieläpä kaunis jumalatar. Brünnhilde herää ja Johanna Rusasen upea ääni täyttää oopperasalin. Sitä on hankala sanoin kuvailla.

Myös Krista Kujala metsälintuna säväytti ja Daniel Brenna Siegfriedin roolissa oli Hannu Linnun ja Rusasen rinnalla illan sankareita. Saagan kolmas osa saa odottamaan kaiken sitovaa kokemusta, kun Jumalten tuho saapuu viimein ensi vuonna Kansallisoopperaan.

Johanna Rusanen, Daniel Brenna, Kuva Mikki Kunttu


Lisätietoa löytyy Kansallisoopperan sivuilta täällä. Esityksestä on luvassa livelähetys 22.4. Suosittelen asettumaan sen ääreen tuhdin äänentoiston tai kuulokkeiden kera. Kyseessä on koko taidemaailman mittapuulla suurteos, jonka äärellä tuntee olevansa osa jotain pitkään jatkunutta luomisvoiman perinnettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti