Poliittinen mielenosoitus osana kulttuurin kenttää

Elokapinan aktivistit pysäyttivät liikenteen Helsingissä ja poliisi päätti hajoittaa mielenosoituksen väkivalloin. Monet pohtivat miksi aktivistit eivät voineet vain osoittaa mieltään muita häiritsemättä ja kirjoitan nyt siitä miksi tämä on väärä kysymys.

Miksi kulttuuriblogi siis kirjoittaa mielenosoituksesta? Koska se on yhtälailla kulttuurillinen kuin poliittinenkin tapahtuma niin hyvässä kuin pahassakin. Mielenosoitus ei synny tyhjiössä vaan hyvin inhimillisessä ympäristössä, johon vaikuttaa siihen osallistuvien toimijoiden historia, kulttuuri ja kommunikointi.

Sosiaalinen media, taide, viihde ja markkinointikin toistavat poliittisen muutoksen ja mielenosoituksen kuvastoa. Erityisen näkyvää tämä on Priden kaltaisten mielenosoitusten yhteydessä, mutta kulttuuriseen kuvastoon on hiipinyt esimerkiksi myös tietynlainen aktivistin arkkihahmo. Syntyy tuore merkkikieli ja näin mielenosoitus voidaan kohdata osana tuttua kuvastoa ja ymmärtää sen kautta.

Mielenosoitus itsessään on aina jollain tasolla performatiivinen ja noudattaa kulttuurisesti opitun kuvaston malleja. Tämä on normaalia ihan kaikessa inhimillisessä toiminnassa, mutta se voi koitua myös ongelmalliseksi. Ainakin siinä vaiheessa kun suuri yleisö alkaa odottamaan juuri tietynlaista performasiivisuutta mielenosoitukselta.

Jonkin asian sulautuminen kulttuuriseen kuvastoon tarkoittaa myös sen muuttumista normatiiviseksi. Mielenosoituksen perimmäinnen tarkoitus taas on rikkoa normeja ja havahduttaa ajattelemaan toisia mahdollisuuksia.

Mielenosoituksen ei ole siis tarkoitus olla häiritsemättä ihmisiä vaan päinvastoin. Esimerkiksi Pride näyttäytyy iloisena ja karnevalistisena, mutta on tärkeää muistaa, että se ei ole juhla. Kun nuoret istuvat eduskuntatalon portailla ilmaston puolesta, niin kyse ei ole silkasta performanssista, jossa nämä toteuttavat jotain aktivistin stereotyyppiä. 

Kun Elokapinan aktivistit valtasivat kadun Helsingissä, niin kyse ei myöskään ollut silkasta performanssista vaan toiminnasta, jolla on selkeä päämäärä. Häiriö liikenteelle ei ollut pieleen mennyt osa jotain esitystä vaan tarkoituksellinen tapa saavuttaa päämärä, kuten kansalaisaktivismin pitkässä historiassa jo niin usein ennen.

Moni ihminen kuitenkin tuomitsi Elokapinan toimet ja kysyttiin miksei mielenosoitusta olisi voinut järjestää jossain missä se ei häritsisi liikennettä. Jopa poliisin käyttämä väkivalta sai taakseen puoltavia kannanottoja ja ajatus rauhanomaisesti ihmisten kaasuttamisesta otti askeleen lähemmäksi jotain uutta, pelottavaa normaalia.

Helposti unohdetaan, että kyse on tosiaankin mielenosoituksesta eikä vain tiettyä kaavaa noudattavasta esityksestä. Tässä tapauksessa vielä sellaisesta, joka järjestettiin ihan meidän jokaisen edun puolesta. Sen ei kuulu olla hajutonta ja mautonta toimintaa, joka noudattaa jotain valmiiksi opittuja normeja. Sen kuuluu herätellä ja järkyttää rakenteita ja poliisin tehtävä on tällöinkin turvata kaikkien tausta omasta taustastaan huolimatta.

Poliisitkaan eivät kuitenkaan elä kulttuurisessa tyhjiössä. On käynyt hyvin selväksi, että äärioikeisto on tehnyt nousua niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin ja se muodostaa aivan uudenlaista globaalia kulttuurista kuvastoa. Kyse on tietynlaisesta oikeistolaisesta arkkihahmosta, johon monet yksilöt ja ryhmät tuntuvat pyrkivän. Soturimaisesta sankarista, joka polkee "äärivasemmiston" alas.

Suomessa poliisin harjoittamaan väkivaltaan on alettu hiljalleen kiinnittää huomiota ja Poliisit -tv-sarjan esittämä kiiltokuvamalli on alkanut rakoilla. Poliisien keskusteluryhmä Facebookissa paljastui selkeästi rasistiseksi, putkiin on pahoinpidelty ihmisiä ja nyt Elokapinan aktivistien kaasuttaminen horjutti luottamusta poliisiin entisestään.

Katsoin Elokapinan Instagramissa kadunvaltausta kun se tapahtui. Näin erään poliisin kulkevan rauhallisesti istuvien aktivistien edessä katsellen näitä alaspäin. Tämä heilutti kaasukanisteria aivan kuin olisi suorittamassa jotain vähäpätöistä askaretta, aloitti yhdeltä puolelta aktivistien riviä ja kaasutti näitä lähietäisyydeltä kasvoihin itse leveästi askellellen riviä eteenpäin. Katsoin epäuskoisena kun tämä vain toistui muiden poliisien toimesta.

Tuo poliisin tapa liikkua toi mieleen Yhdysvaltojen poliisin tapa ottaa tilaa haltuun Black Lives Matter -mielenosoituksissa, mutta erityisesti ne aseistettujen siviilien partiot, joita olemme siellä nähneet liikkuneen. Luotan, että Suomen poliisilla on oikeasti vankkaa ammattitaitoa, mutta juuri se tekee tästä tapauksesta huolestuttavan. Se tarkoittaisi, että poliisi olisi toiminut tietoisesti ammattitaitoaan vastaan. Nämä olisivat voineet hajoittaa mielenosoituksen väkivallattomasti kuten on tehnyt jo lukuisia kertoja ennenkin. 

Nyt valittiin toisin ja on pakko kysyä johtuuko se uudesta kulttuurisesta mallista, jota myös poliisit omaksuvat? Koulutetaanko poliiseja tunnistamaan ideologioiden leviämistä myös näiden omissa kulttuuripiireissä? Näkeekö poliisi osan kansasta jonain näiden omaa elämisen tapaa vastustavana joukkona?

Itse siis pelkään, että kun jokin tietty mielenosoituksen malli on iskostunut kulttuuriseen kuvastoomme, niin alamme odottaa siltä samanlaista latteutta kuin joltain huonolta tv-ohjelmalta. Että odotamme ihmisten pysyvän sääntöjen sisällä vaikka säännöt eivät selkeästi ole samat kaikille. Että alamme luulla olevan tolkun ihmisiä ja sitten kaksi ääripäätä jossa laitamme uusnatsit linjalle aktivistien kanssa, jotka pyrkivät tekemään jotain maailman hyväksi ennen kuin on liian myöhäistä. Jos näiden kahden ääripään välissä haluaa seistä, niin silloin sitä tolkuttaa todella hämärässä paikassa. 

Muistetaan, että sen lisäksi että luomme kulttuuria, kulttuuri luo myös meitä.

Mikä on Elokapina:

"Elokapina eli Extinction Rebellion Finland on kansanliike, joka käyttää väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta yrittäessään pysäyttää kuudennen massasukupuuton etenemisen sekä minimoidakseen ilmasto- ja ympäristökriisin aiheuttaman sosiaalisen romahduksen riskin. Viikon kestävä Syyskapina on osa Extinction Rebellionin kansainvälistä kapina-aaltoa."

Mitä mielenosoituksessa vaadittiin:

"Liike vaatii 1) Suomen hallitusta kertomaan totuuden ilmastokriisistä, julistamaan Suomeen ilmastohätätilan ja aloittamaan tilanteen vakavuuden mukaisen säännöllisen valtiollisen tiedottamisen ilmastokriisin etenemisestä. 2) Suomen tulee myös toimia kriisin edellyttämällä tavalla ja vähentää nettopäästöjään 20% nykytasosta joka vuosi tästä eteenpäin, jotta Suomi on hiilineutraali vuonna 2025. 3) Mikäli puolueet ovat kykenemättömiä tekemään elintärkeät järjestelmätason muutokset, on myös perustettava tavallisista kansalaisista satunnaisotannalla valittu, parasta asiantuntijatietoa hyödyntävä Kansalaisfoorumi päättämään oikeudenmukaisista ilmastotoimista."

Lähde (ja kuvat): Elokapina.fi

Lukupino Facebookissa

Lukupino Instagramissa

Lukupino Twitterissä