28.10.2020

Kuvan Kevät 2020




Kuvan Kevät 2020 on Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely, joka siirrettiin toukokuulta tänne syksyyn. Kävely halki näyttelyn tilojen yksinkertaisesti teki hyvää. Sateinen päivä ja valkoiset hallit täynnä tavattoman erilaisia teoksia oli järkyttävä muutos eristäytymiseen Netflixin äärellä.

Kuvan Kevät on teemaltaan vapaa näyttely, johon osallistuu 39 kuvataiteen maisterin tutkintoaan viimeistelevää taiteilijaa. Näyttelyarkkitehtuurista vastaava Kuvataideakatemian näyttelysuunnittelun ja tilallisuuden lehtori Sakari Tervo sanoo:

"Ilman koronaakin Kuvan Kevät on omalaatuinen näyttely. Siihen osallistuu keskenään hyvin erilaisia taiteilijoita teoksillaan, joita ei muuten nähtäisi samassa tilassa. Näyttelyn moniäänisyys on sen suurin anti. On siis parempi kysyä kuin olettaa, olla kiinnostunut ja avoin. Ymmärtää, että yhteinen narratiivi sulkee ulkopuolelleen jotain huomaamatonta."

Näyttelyä kannattaa lähestyä miettimättä liikaa sen muodostamaa kokonaisuutta. Punainen lanka on mahdollista löytää vain sattumanvaraisuudesta, joka sekin on ehkä mielenkiintoista, mutta teosten kohtaaminen ainutlaatuisina hetkinä tekee tästä näyttelystä niin nautittavan.

Itse pysähdyin teosten äärelle hieman virran mukana, muita ihmisiä vältellen. En analysoi teoksia tässä tekstissä, vaan esitän näkemäni kuvin, jotka ovat otettu niissä kohtaa, kun tilaisuus sen salli. Kun kasvomaski ei vaikka tuntunut epämukavalta ja satuin olemaan oikeassa kohtaa kuvaan. Sattumanvaraisesti kohdaten aina uutta ja se tuntui juuri tähän aikaan sopivalta ja teokset auttoivat ylittämään ne arkiset ajatukset, joiden keloissa on joutunut pyörimään. Näyttelyn katalogissa lainataan Arte Ry:tä:

"Aikana, jolloin tavanomaisuus ja jatkuvuus kyseenalaistuu, tarvitaan epävarmuuden ja kaaoksen sietämistä. Taide on luonteeltaan tuntemattoman alueella. Taide muistuttaa, että voi olla jotain muuta, jotenkin muuten, eivätkä asiat pääty tutun rajoihin. Taiteen harjoittaminen lisää epävarmuuden sietokykyä, ongelmanratkaisukykyä ja taitoa toimia tilanteessa, jossa tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja. Taide voi venyttää tuttuuden rajoja ja opettaa vierauden kohtaamista."

Katalogissa kirjoitetaan myös, miten taiteilijat odottavat nyt teostensa lopullista valmistumista, kun ne pääsevät dialogiin katsojien kanssa. Pysyn itsekkäästi hiljaa niiden äärellä. Olen ansainnut hetkeni sateisessa harmaudessa, ihan vain vastaanottaen, mutta takaan dialogia käytävän vilkkaasti ja suosittelen, että käyt ottamassa osaa siihen.

Kuvien alla on taiteilijoiden omat saatetekstit teoksiinsa.

Eva Lamppu, Före festen, 2020, yksityiskohta

"Kvinnan går fram till mannen och vänder sig om.
– Ids du massera mina axlar en stund? Det värker så mellan skulderbladen. Eller håller du på med något viktigt?
– Nej, visst.
Kvinnan tar loss sitt huvud och lägger det på glasbordet intill teven.
– Kan du använda lite olja? Jag gillar doften av ingefära och oljan känns så mjuk.
Mannen öppnar flaskan, häller lite olja över kvinnans axlar och börjar massera, frågar:
– Vad funderar du på?
– Jag? Inget egentligen. Du?
– På råttorna på gården, hur många de är och att ingen gör något åt dem. Jag blir tokig.
– Sant.
Kvinnan stönar av smärta.
– Jag tror förresten att jag kommer till festen så här.
– Utan huvud menar du?
– Ja, jag ser bättre ut så här och så tror jag det kan bli roligare också.
– Jag tycker nog du ser mer ut som dig själv med huvud.
– Mm...
Mannen tittar på sitt armbandsur och rätar till axelbanden på kvinnans klänning. Kvinnan står kvar en stund och går sedan till köket."

 

Eva Lamppu, Före festen, 2022, yksityiskohta




Mia Saharla, Venytys (juoksijan maalaus), 2020, yksityiskohta

"Työhuoneella on liuta kysymyksiä ja ehdotuksia. Materiaaleja ja niiden problematiikkaa. Ääriviivat, ärsyttävän määrittelevät, silti siinä. Kiilakehikko; ylijäämä, olennainen. Mitä karsitaan, mitä ei ole karsittu. Siinä ne ovat ja kasvattavat reunaa. Mihin kohtaan maalaus asettuu, missä se tapahtuu. Miltä ja missä se tuntuu.
Jokaiseen kysymykseen ei ole vastausta, ei ainakaan vielä, nyt, tässä. Kysymyksenasettelu, mikä on tulokulma. Miksi näin, tämä tässä."


Iisa Lepistö, Entisessä maailmassa halusin myös paljon muuta, 2019-2020, yksityiskohta

"Prologi:
Entisessä maailmassa halusin tehdä veistoksen kivestä. Halusin muuttaa sen muotoa niin, että se omalla kielellään mukailisi kaikkea tuntemaani ja kaartuisi pehmeänä sormieni alla, kuvastaen tuntemiani asioita.

Entisessä maailmassa halusin myös paljon muuta."


Sakari Vinko, Paralipsis, Among the Other, In Memorian, 2020

"Tuijottaessani lattiaan erotan kehikon, joka lävistää kaiken paikalleen. Pysähtyneenä muodot piirtyvät hetkeksi pinnalle, ja sekunniksi ne piirtyvät verkkokalvolleni. Räpäytän silmiäni, ja muodot ovat muuttuneet, mutta paikannan ne välittömästi. Silmäluomeni ovat raskaat, enkä voi sille mitään. Juovuttava rikin ja mädän katku tunkeutuu sieraimiini, mutta en havaitse sen lähdettä. Käteni harovat ilmaa. Sormenpääni piirtävät muodon kartalle ennen kuin se hajoaa sarjaksi pisteitä. En voi sille mitään. Tunnen vimman, palon ja höyryn, joka tiivistyy ja nousee sisältäni sappeni kiehuessa, mutta jonka huomaan vasta viileän sateen laskiessa päälleni. Haluan takaisin, mutta lupasimme, että emme enää palaa."


Maisa Majakka, Kaikki nuoret tyypit, 2020

"jos saisit kuulla mitä tein / mä kanssa tyttöjen illoin /
sä yllättyisit varmaankin /
ei pidä luulla että vein / mä niiltä kunnian silloin /
kun tuskin uskalsin mä koskee / haroi huuli jotakin poskee /
kuinka paljon kuinka turhaan /
hellyyttä mä silloin pelkäsin
Ake Make Pera ja mä, säv & san. Hector

Nurmikko Kiasman ja Mannerheimintien välissä valuu edessäni, ylhäältä alas täynnä samanhenkisen koiralauman jäseniä. Osa on tuttuja, osa on rakkaita, mutta kaikki jäävät lopulta tuntemattomiksi. El Tiempo maksaa alle vitosen, mutta kuka sitä noutaisi meille? Elokuun aurinko paistaa matalalta, kun teen seppeleen vähistä apiloista."


Henna Aho, Painting as Holder, 2020, yksityiskohta

"Viivyttelin työhuoneelle lähtöä niin kauan kuin mahdollista. Huomasin, että Dr. Hennings oli soitellut myöhään. Oli varmaan ollut tekemässä siellä niitä ”tutkimuksiaan”.

573 3389100

– olit soitellu.
– xxx xxx xxx
– miten niin oranssit hampaat?
– xxx xxx xxx
– no, se lukee siinä tuubin kyljessä. PO20.
– xxx xxx xxx
– siellä takana se kyllä lukee. Tiedät varmaan, että kadmium-pigmentti imeytyy elimistöön ihon kautta ja kerääntyy elimistöön...?
– xxx xxx xxx
– en oo kyllä kuullu, et kenelläkään ois koskaan hampaitten kautta tullut mitään näkyviin…
– xxx xxx xxx
– no odota nyt vaan siellä, olen just tulossa! katsotaan sitten… sitä tilannetta.
haloo? ooks sä vielä siellä? Dr. Hennings?

Tilanne oli rasittavampi kuin olin ajatellut."


Emma Luukkala, Tiptoe, Stash, Avec Jeanna, 2020

"Sukassa on reikä. Räsymatolla on roskia. Laitteet hajoavat, ruokapöytä täyttyy tavaroista ja sängynvierus melkein puhtaista vaatteista. Tuntuu pahalta heittää mitään ”pois”, kun tiedän, ettei sellaista paikkaa ole olemassa.

Tämä on kaunis.
Tämä pitäisi korjata.
Tästä voisi vielä tehdä jotain.

Aine koskettaa toista. Kun pellavakangas imaisee liivateliiman, siitä kuuluu sirinää. Maali luistaa, imeytyy, peittää, loistaa, tökkii ja on tahmeaa. Kädet koskettavat toista, ja se koskettaa minua. Materiaali on voimakas, ihailen sitä."


Teresa Kari, XXXXXX / Gygnus X-1 -----Paskalatinan pitkät perinteet----- puutarha: tomusta tähtiin: inde ad astra pulvis, 2020, yksityiskohta

"Olin pitkään haaveillut tekeväni puisen puutarhan täynnä hyönteisiä.
Kun viimeisimmän koiramme kuolemasta oli kulunut kaksi vuotta, annoin periksi. Lupasin lapsille lemmikin. Päädyimme pitämään rukoilijasirkkoja.
Lapset ovat keksineet nimen jokaiselle rukoilijallemme. Ensimmäinen sirkkamme oli sphodromantis viridis. Hymyilin lasten nimetessä sen Eevaksi. Lapsille olen luvannut olla laittamatta kuolleita lemmikkejä hartsivaluihin. He ovat ilmaisseet vahvasti toiveensa, etten käytä Eevaa, Hihiä, Selmaa, Lölöä, Teo-teoa, Bauta, SuperSiliä tai Kurkkua taideprojekteissani.
Jos lemmikkihyönteiselle täytyy tehdä eutanasia, se pistetään ensin jääkaappiin, jolloin hyönteinen alkaa horrostamaan. Tämän jälkeen se siirretään pakastimeen. Jotkut lähteet suosittelevat vähintään kolmen päivän pakastamista, jotta hyönteinen ei virkoa sulaessaan.
Puutarhaani olen hankkinut kuolleita löytö-ötököitä ulkoa luonnosta sekä kirpputoreilta. Vanhimmat teokseni hyönteisistä ovat 1950-luvulta kansakoulun kokoelmista."


Teresa Kari


Ida Sofia Fleming, Koti ei ole siellä missä minäkin, 2019-2020, yksityiskohta

"paikannan tilaa
sen sielut seinillä"





Lisätietoa näyttelystä, sen performansseista ja opastuksita Taideyliopiston sivuilla täällä.


Näyttely on esillä kolmessa näyttelytilassa:


Exhibition Laboratory C, Merimiehenkatu 36, C-rappu

Henna Aho, Inka Bell, Anna Broms, Laura Dahlberg, Ida Sofia Fleming, Venla Helenius, Verna Joki, Aura Kotkavirta, Iisa Lepistö, Emma Luukkala, Maisa Majakka, Inga Meldere, Emma Nurminen, Sampsa Pirtola, Iiri Poteri, Toni Vallasjoki, Timo Viialainen, Sakari Vinko


Exhibition Laboratory B, Merimiehenkatu 36, B-rappu

Sampo Aatos, Kaija Hinkula, Tuomas Holst, Hanna Kanto, Teresa Kari, Reetta Koskinen, Eva Lamppu, Aino Lintunen, Sari Majander, Rosaliina Paavilainen, Jaakko Pietiläinen, Salome Rajanti, Mia Saharla, Sandra Schneider, Lauri Tiainen

Project Room, Lönnrotinkatu 35

Heta Bilaletdin, Maaria Jokimies, Topi Juntunen, Val Smets, Emilia Tanner, Risako Yamanoi


Avoinna ti–su 11–18. Vapaa pääsy.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti