Sydän on romaani, joka on kirjoitettu jostain syvästi huolestuneen ihmisen syövereistä. Se on tarina äidistä, jonka pojalla on synnynnäinen sydänvika ja talvesta, jonka täyttää pelko ja odotus.
Malin Kivelä on kirjailija, jolta on ilmestynyt kolme romaania, kolme lastenkirjaa ja näytelmiä. Tämän romaani Muualla sai Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013. Sydän oli Runeberg-palkinnon ehdokkaana 2019.
 |
| Malin Kivelä. Kuva: Tina Axelsson |
Sydän on kirja, jossa Kyseessä on surullinen tarina ja se herättää paikoin toivottomiakin ajatuksia, mutta lopulta muistuttaa lukijaa niistä asioista, jotka viimekädessä merkitsevät. On erityisen pysäyttävää miten ruumiillisuus ja ihmisen hauraus tulevat vahvasti esiin tekstissä. Välillä hyvinkin elävästi.
"Minulle tulee helposti mustelmia. hipaisen jotain, ja siinä ne ovat. Joskus löydän jostain päin ruumistani valtavan, hurjannäköisen sinelmän enkä edes muista satuttaneeni itseäni. Se muuttuu tummanvioletiksi, suonikkaaksi, varsinkin reisissä missä rasva ja lihakset ovat tiiviisti yhdessä. Sitten vihreäksi, sitten keltaiseksi. Lopulta yhä ihonvärisemmäksi, kunnes se sulautuu ympäristöönsä kuin mitään ei olisi tapahtunut."
Ympäristö on jotain niin tavattoman konkreettista Kivelän tekstissä. Siinä eläminen on jotain syvää ja jatkuvaa tiedostamista ja havainnointia materiaalisen- ja sisäisen maailman välillä.
"Pidän kylmistä huoneista, joissa voin pukeutua, kerros kerrokselta, kietoutua huopiin, kaulaliinoihin, villasukkiin, saaleihin, säätää patteria kuumemmalle, sytyttää tulia, lyhtyjä, nukkua paksujen täkkien alla, juoda kuumia juomia, haukotella leveästi ja hillittömästi. Ja sitten vähän huimaa, kun nousen jaloilleni, kuin uudelle, tuntemattomalle tasolle."
Kivelän kuvaukset ovat nautinnollisia ja lämpimiä, mutta niiden alla on lähes pohjattoman surullinen vire. Kun tämä kuvailee poikansa heikkenevää sydäntä samalla materiaalisen ja tunteellisen sekoituksella, kuin muutakin maailmaa, niin tekstiin on mahdonta suhtautua neutraalisti. Kertomus muuttuu todeksi hyvin aidolla tavalla.
"Jos vielä joskus kirjoittaisin jotain, en kirjoittaisi sairaudesta, kuolemasta ja kauhusta. En synnytyksestä, imetyksestä, vauvoista, äitiydestä. En halunnut tulla yhdistetyksi sanaan ’äitiys’, siihen suljettuun, kaikennielevään ja ikuiseen. Suureen muutokseen – ihmisestä äidiksi – jonka oletetaan tapahtuvan heti lapsen synnyttyä. Avuttoman olennon hengen vaaliminen ei ole biologiaa, se on perussäädyllisyyttä."
Tämä on kirja, joka täytyy kokea itse. Jokin niin pieni asia kuin lapsen sydän on jotain mistä voi kirjoittaa aivan tajuttoman syvän romaanin.
"En halua enää ikinä nähdä sydäntä suklaarasioissa tai rakkauskorteissa. Enää ikinä leikkiä sydämillä."
Malin Kivelä, 2019, Sydän, Teos & Förlaget
Käy seuraamassa:
*mainoslinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti