Sirpale on nykyaikaa ja menneisyyttä tyylikkäästi hämmentävä nuortenromaani, jonka näyttämönä toimii historiassa alati muuttunut ja niin monen ihmisen kulttuurillisena kotina toimiva Berliini.
Sanna Isto on Berliinissä asuva lasten- ja nuortenkirjailija. Tämä on saanut kahdesti Arvid Lydecken –palkinnon lastenromaaneistaan Tinka ja Taika (2011) ja Maan alaiset (2016). Maan alaiset oli myös Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana
 |
| Sanna Isto. Kuva: Nili Raz Almog |
Sirpale on tarina nuoresta Miljasta, joka jää kolmeksi viikoksi yksin kotiin Berliinin kun tämä muu perhe matkustaa Suomeen isoäidin syntymäpäiviä viettämään. Seurana tällä on koiran lisäksi joukko kavereita, mutta yksinolo tuntuu myös houkuttelevalta.
Tarinassa siirrytään nopeasti jonnekin maagisen puolelle, kun Milja löytää sirpaleen, jossa on säilynyt vanhan kahvikupin korva. Sirpaleen kautta tämä huomaa löytäneensä portin menneisyyteen ja tämän kotitalo, joka nyt näkyy entistä selvemmin osana Berliinin historiaa, onkin pian todella mielenkiintoinen ja vauhdikaskin näyttämö, jossa Milja pääsee tarkastelemaan jotain itselleen täysin vierasta, mutta silti oudon tuttua maailmaa.
Minja kuvaa kamerallaan nykyajan Berliinin kaduilla turisteja, jotka puolestaan kuvaavat Berliinin katuja. Tämä kysyy äidiltään tietääkö mistä tunnistaa turistin ja vastaa siihen nopeasti itse, että turistit aidosti katsovat ympärilleen ja muut vain kiinnittävät huomionsa eteenpäin, koska luulevat sisästäneensä jo kaiken ympärillään.
Tuo ajatus jäi kirjasta vahvana mieleen. Miten menneisyys voi jäädä huomaamatta kun näemme vain nykyisyyden ja miten siinä samalla muutokset nykyisyydessä voivat jäädä huomaamatta kun emme osaa tarkkailla muutoksia ajassa.
"Pujotin sormeni renkaan sisään. Otin korvasta samanlaisen otteen kuin jos joisin kahvia kupista. Etusormi renkaan läpi, keskisormi sen alapuolelle ja peukalo päälle. Se istui käteeni kuin valettu. Koetin kuvitella loputkin kupista. Melkein tunsin sen painon kädessäni, tunsin kahvin läikähtelyn herkkää ja haurasta posliinia vasten. Olin kohottavinani kupin huulilleni ja juovinani siitä.
Ja silloin se tapahtui."
Minja kuvaa kamerallaan nykyajan Berliinin kaduilla turisteja, jotka puolestaan kuvaavat Berliinin katuja. Tämä kysyy äidiltään tietääkö mistä tunnistaa turistin ja vastaa siihen nopeasti itse, että turistit aidosti katsovat ympärilleen ja muut vain kiinnittävät huomionsa eteenpäin, koska luulevat sisästäneensä jo kaiken ympärillään.
Tuo ajatus jäi kirjasta vahvana mieleen. Miten menneisyys voi jäädä huomaamatta kun näemme vain nykyisyyden ja miten siinä samalla muutokset nykyisyydessä voivat jäädä huomaamatta kun emme osaa tarkkailla muutoksia ajassa.
Sirpale on kirja, jossa nuoruuden ystävyydet ja tietynlainen nuoruuden välinpitämättömyyden ja historian kipukohtien yhdistelmä tuntuu raikkaalta ja todelliselta. Tämä on helppolukuinen ja monikäänteinen nuortenkirja, joka onnistuu kyllä oikeasti vähän yllättämään sen twisteillä.
Suosittelen tutustumaan vaikka nuortenkirjallisuuden genre ei olisi muuten tuttua. Isto kirjoittaa tavalla, joka saa haluamaan aina vain kääntämään sivua ja uskallan olettaa, että tässä voisi olla yksi niitä kirjoja, jolila nuoria saadaan lukemaan.
Sanna Isto, 2019, Sirpale, WSOY
*mainoslinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti