9.8.2020

Römaani - Pontus Purokuru



Römaani on ehkä parodia internetin maailmasta tai sitten osa sitä maailmaa itseään. Se on ehkä autofiktiivinen kuvaus kirjoittajastaan tai runoutta, jossa kertoja on jokin yleinen. En oikeastaan tiedä mitä juuri luin.

Pontus Purokuru kirjoitti kirjan nimeltään Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi, joka oli äärettömän tarpeellinen ja mielestäni turhan nopeasti ohitettu kommentti maailmasta. Suosittelen tutustumaan kirjan sanomaan heti kun vain mahdollista.

Pontus Purokuru. Kuva: Meri Björn

Römaani kuvaa internetin kyllästämää maailmaa kyynisellä tavalla, jossa internet tavallaan alistetaan joksikin elämästä irrallaan olevaksi asiaksi. Samalla se kuitenkin hyvin vahvasti elää tuossa maailmassa ja osaltaan tekee siitä elävän. Tämä ristiriitaisuus ensin ärsytti minua, mutta totesin sen lopulta olevan luonnollinen osa esimerkiksi omaa elämääni somessa.

"se mikä ei tapa hävettää ihan vitusti"

Kirjan saatesanojen mukaan Purokuru lähetti sen käsikirjoituksen disketillä kustantajalle, koska ei halunnut internetin saastuttavan tekstiä. Vaikka se kirjan lopullinen kohtalo olisikin. Kuten juuri tätä tekstiä kirjoittaessani sitä osaltani toteutan.

"internetissä kaikki kuulevat huutosi"

Kirja on täynnä viitteitä ihmisiin ja tapahtumiin, jotka ovat rajatulle kohderyhmälleen tuttuja. Ystävät ja viholliset käydään läpi näennäisen rehellisessä tekstissä ja otetaan paikka näiden muodostomassa kulttuurisessa luokassa, jota samalla kirjassa revitään kappaleiksi.


"joka toinen kirja nykyään: filtterin läpi vedetty

selfie johon on tägätty kaverit"

Purokurun pyrkimys eriyttää itsensä maailmasta, josta tämä kirjoittaa on lopulta Römaanin kantavia voimia. Tämä kirja päästää todella lähelle ja sen kertoja on kuin yhden whatsapp-viestin päässä lukijasta millä hetkellä tahansa.

"musta sisko savonlahti kuvaa aidoiten työväenluokkaa. työläiset ei

haluu tehdä töitä vaan matkustaa new yorkiin ja syödä broadway-

sipsejä valkosipulidipin kanssa

pröletaarit kirjoittaa römaaneja"

Kustantamon sivuilla lukee, että tämä kirja on Pontus Purokurun "ensimmäinen fiktiivinen teos", mutta epäilen tätä väitettä aina sivu sivulta enemmän. Toisaalta, ehkä kirjailijan oma persoona on tosiaan vain valekirjailija, kuten tämä toistuvasti oikean kirjansa sivuilla esittää.

"sukupolvikokemus: joku yrittää koko ajan kääriä sun kokemukset

sukupolvikokemukseksi"

Toisaalta omakin persoonani somessa on jotain todella häilyvää. Olen oikeastaan poistunut sieltä jo muutama vuosi sitten ja paikallani on vain tuo asia nimeltä Lukupino. Simon sosiaalinen media on ollut hiljaa jo aikoja, mutta en tiedä onko kukaan huomannut näiden vaihtumista.

Persoonat ja identiteetit ovat (siellä) keskenään vaihdettavissa ja niitä voi muokata lähes rajattomasti. Yritys kirjoittaa (siitä) rehellisesti on aina tuomittu olemaan jollain tapaa tulkinnanvaraista.

"joskus oli astrologia. sitten tuli kremlogia. nyt

on likelogia jossa eritellään kunkin käyttäjän

tykkäysten kohteiden hienovaraisia sävyeroja ja
tehdään niistä pitkälle meneviä päätelmiä"

Römaani on aforistinen ja runollinenkin, mutta tämä ehkä kielii enemmän siitä tavasta, jolla kommunikoimme nykyään netissä, kuin yrityksestä kirjoittaa "kauniisti". Teoksen muoto on sellainen kuin on, koska se ei voisi olla muuta.

Römaanin muoto on Römaani itsessään. Sen lukeminen voi olla todella nautinnollista kun sille antautuu. Se on fyysiseksi tuotua internettiä leikattuna, mutta edelleen varsin potenttina. Tervettä sekakäyttöä proosan ystäville.

"se tunne kun on selannut läpi kaikki 2823 emojia eikä taaskaan

löytänyt sitä joka olisi kuvannut tunnetta tarkasti"









Pontus Purokuru, 2019, Römaani, Kosmos






*mainoslinkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti