Miestenpäivän kunniaksi kirjoja miehille

Ja naistenpäivän kunniaksi kirjoja naisille? Vai onko se sukupuoli nyt oikeasti niin hallitseva tekijä kirjoja valitessa kuin mainonnasta joskus saattaa lukea?

Toki on olemassa eroja siinä mitä miehet lukevat verrattuna naisten lukemiseen. Samoin siinä kuinka paljon miehet lukevat verrattuna naisiin. Erityisen huolestuttavana ollaan pidetty nuorten poikien lukuinnostuksen laantumista. Suomi on aivan maailman kärkeä lukutaidon suhteen, mutta samalla tyttöjen ja poikien väliset erot ovat meillä maailman suurimmat (PISA 2009). Suurimmat stereotypiat näistä eroista on kuitenkin karsittavissa. Ei miehille ole pakko kirjakaupassa tuputtaa pelkkää Remestä ja Kyröä. Me olemme jo lukeneet ne, antakaa jotain uutta.

Listasin 10 kirjaa, joiden näen olleen erityisesti naisille markkinoituja, mutta joiden uskon kiinnostavan myös miespuolisia lukijoita.

Charlotte Brontën "Jane Eyre" (suom. "Kotiopettajattaren Romaani") on yksi ensimmäisiä lukemiani aikuisten kirjoja. Olin yläaste-ikäinen poika ja löysin teoksen kotimme kirjahyllystä. Kirjaa näkee lähinnä naisille suositeltavan, mutta siitä en ollut silloin tietoinen. Kirjan synkät teemat ja rankat tapahtumat veivät mukanaan ja varmasti veisivät edelleen.

Khaled Hosseinin kirja "A Thousand Splendid Suns" (suom. Tuhat Loistavaa Aurinkoa) on syystä mainittu olevan feministinen teos. Sen yhteiskunnalliset teemat luonnollisesti vetoavat kuitenkin aivan kaikkiin ja myös miehet voivat varmasti tuntea naishahmojen kokemukset ja tuntea sympatiaa näitä kohtaan. Etenkin jos "Kite Runner" kiinnosti, niin tätä kirjaa kannattaa kokeilla.

Toinen yhteiskunnallisesti kiinnostava ja feministinenkin kirja on Maya Angeloun loistava "I Know Why The Caged Bird Sings". Se on elämänkerrallinen tarina Mayan taistelusta rodullista ja miehistä ylivaltaa vastaan ja tämän kyvystä löytää oma äänensä. Kyseessä on tärkeä kirja, joka tuo kasvot historiassa tapahtuneille vääryyksille ja toivottavasti myös tuo läpinäkyväksi joitain edelleen jatkuvia vanhanaikaisia tapoja. 

Sylvia Plathin "The Bell Jar" (suom. Lasikellon Alla) on ahdistava kuvaus nuoren naisen mielen rikkoutumisesta 1950-luvun New Yorkissa. Jos uskaltaisin tehdä vertausta, niin tämä voisi olla kuin naisversio Salingerin Siepparista. Loistava kirja kuitenkin joka lukijalle, joita pieni ahdistavuus tarinassa ei aja pois.

Nyt mennään vahvasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja itseltäni Suzanne Collinsin "The Hunger Games" (suom. Nälkäpeli) on jäänyt lukematta. Silti voisin kuvitella, että tämä vetoaisi myös nuoriin poikiin. Vahva naishahmo pääosassa voisi olla virkistävä lisä poikien kirjoissa. Ja hei... Post-apocalyptistä taistelua kuolemaan asti. Ketä poikaa sellainen ei kiinnostaisi?

Joskus ihmisen sisäinen monologi on niin voimakkaasti tuotu kirjassa esiin, että siihen uppoutuu täysin. Ainakin hahmon tai kirjailijan sukupuolesta riippumatta. Tällainen kirja on Virginia Woolfin "To The Lighthouse". Ajatusten ketjut vievät mukanaan ja Skotlannin rannikkomaisemat puskevat jylhänä kirjan sivuilta melkoisen äijämäisinä.



 

Jane Austen on usein se kirjailija, joka yhdistetään voimakkaimmin "naistenkirjallisuuteen". Romanttiset tarinat ja pukudraaman fiilikset ovat vieraannuttaneet ehkä joitain mieslukijoita pois, mutta toisaalta monet miehet pitävät historiallisista kuvauksista. Austen tarjoaa mahtavaa sanallista leikittelyä dialogin suhteen ja historia todella näyttäytyy inhimillisenä toimintana. Jos haluat kuitenkin loivan aloituksen Austenin tuotantoon, niin tämän Pride and Prejudice-kirjaan voit tutustua myös Seth Grahame-Smithin "Pride and Prejudice and Zombies"-kirjan kautta.

Itse sukupuolentutkimusta opiskelleena en malta olla lisäämättä listaan vielä yhtä akateemista kirjaa. Tuija Saresman, Maija-Leena Rossin ja Tuula Juvosen toimittamassa "Käsikirja Sukupuoleen"-kirjassa käsitellään sukupuolta suhteiden ja vallan kautta. Siinä tuodaan esiin kuinka sukupuoli on samaan aikaan ruumillisesti tuotettua, että sosiaalista. Miehet harvoin suostuvat avaamaan ohjekirjoja, mutta ehkä tämä edes kannattaisi. Katso vaikka mitä sille edelliselle Ikean hyllylle kävi kun et suostunut katsomaan ohjeita.

Naisten kirjallisuus nähdään usein synonyyminä romanttiselle kirjallisuudelle. Romanttinen kirjallisuus taas nähdään synonyyminä Harlekiineille. Romantiikka on kuitenkin tyylilaji, johon mahtuu erittäin mahtavia ja synkkiä teemoja. Mary Shelleyn "Frankenstein" on tästä hyvä esimerkki. Kyseessä on romantiikan merkkiteoksia, mutta samalla voit nähdä mielessäsi Boris Karloffin esittämän hirviön. Voiko tämän äijistyneempää ilmestystä olla olemassa?

Nicholas Sparksin "The Notebook" (suom. Rakkauden Sivut) on äijämäisin kirja, jonka tulet... No ei kai. Jossain tulee se raja vastaan. Pointti onkin, että se raja on enemmän yksilöön kuin sukupuoleen sidottu. Kirjaa ei ole kansiin katsominen vaikka ne kannet olisivat vaaleanpunaiseen glitteriin peitetty. Omia lukukokemuksia ei kannata siis rajoittaa sen mukaan mitä Suomalainen Kirjakauppa haluaa sinulle tässä kuussa syöttää. Tarinoita kirjoittavat miehet ja naiset mutta harvoin juuri miehille tai naisille.