Geek Love - tarina meistä friikeistä

Kaupungista kaupunkiin kiertävät karnivaalit levittävät ympärilleen romanttista ja mystistä tunnelmaa. Parrakkaat naiset, voimamiehet, oudot eläimet ja friikit sekä pelihuijarit muodostavat maailman, josta on mahdollista ammentaa melko absurdeja tarinoita. Geek Loven suurin ansio on, että se tekee tämän rikkomatta karnivaalien illuusiota. Se ei liian suoralla kerronnalla riko auki tuon maailman mystistä kuorta, vaan pikemminkin sukeltaa siihen hieman syvemmälle. Kirjaa lukiessa pää täyttyy eriskummallisesta ja välillä groteskistakin kuvastosta, johon Katherine Dunn hienosti kietoo tarinaansa.

Geek Love on Dunnin tunnetuin kirja ja se oli ilmestyessään vuonna 1989 National Book Award-finalisti.

Katherine Dunn, Geek Love, 1989, Abacus

Tarinan henkilöt ovat erityisen värikkäitä eikä tämä johdu vain näiden ulkoisesta muodosta. Binewskin perheen kyttyrällinen albiinokääpiö, kalapoika, siamilaiset kaksoset ja joukko muita "friikkejä" muodostavat ytimen tarinaan, jossa leikitellään taidokkaasti normaalin ja epänormaalin teemoilla.

Perheen äiti nauttii huumeita ja myrkkyjä sekä altistaa itseään säteilylle raskauksiensa aikana tuottaakseen perheeseen lisää pieniä friikkejä. Tarina ajoittain kuvottaa, mutta se ei ole tarkoituksellista pelkästään shokkiarvon takia. Dunn haluaa näyttää miten groteskius ei poista kaikkea kauneutta maailmasta. Kirja antaa kaikesta huolimatta kuvan rakastavasta perheestä ja Binewskien tarina toimii monella eri tasolla. Toisaalta näiden friikkeys tuodaan esiin joskus hämmentävinkin keinoin, mutta toisaalta perheen rakennetta voisi pitää hyvinkin normaalina perhemallina, jota hallitsevat samat elementit kuin mitä tahansa normaalia ydinperhettä.

Kirja laittaa lukijan pohtimaan, mikä tekee Binewskeistä fiikkeja, mutta tätä tärkeämpää on, että se laittaa pohtimaan mikä tekee lukijasta itsestään normaalin. Juonta sen enempää paljastamatta, normaalin ja epänormaalin vastakkainasettelu usein kyseenalaistetaan kirjassa voimakkaasti ja nostetaan esiin erilaisia valtasuhteita, joita nämä stigmat tuottavat. Geek Love ei kuitenkaan lähde oletuksesta, että valtasuhteet puoltaisivat "normaalin" maailmaa vaan tarina ottaa käänteitä, joissa nämä suhteet käännetään ylösalaisin. Normaalius hyveenä toisin sanoen laitetaan testiin ja tämä on mielestäni kirjan suurin ansio.

Lähin kirjallinen sukulainen, joka Geek Lovesta tuli mieleen on Chuck Palahniukin "Invisible Monsters" (1999). Molemmat kirjat liikkuvat melko häiriintyneissä mielenmaisemissa ja leikittelevät samanlaisilla normaaliuden teemoilla. Palahniukin kirjassa entinen malli ruhjoutuu kammottavasti ja tämän rooli yhteiskunnassa tuntuu muuttuvan dramaattisesti. Kuten Geek Lovessa, niin Invisible Monstersissakin erilaisuus koetaan jollain tapaa vapauttavana elementtinä. Jos sinulla on jättimäinen kyttyrä selässäsi eivät ihmiset enää kiinnitä sinuun huomiota. He katsovat kyttyrääsi.

Dunnin Kirjaa voisi luonnehtia absurdiksi tarinaksi rakkaudesta, perheestä ja erilaisuudesta. Sen juoni on hienovarainen kudos, joka avautuu hiljalleen lukijalle. Kirja saattaa joitain jopa järkyttää, mutta lukijan kannattaa kurkistaa tuota rujoa pintaa syvemmälle. Sieltä paljastuu erittäin hienovarainen tarina, joka avauduttuaan antaa hyvin erilaisen ja herättävän lukukokemuksen.