 |
| Kristian Blomberg. Kuva: Olli-Pekka Tennilä |
Einari Vuorela -runopalkinto on myönnetty Kristian Blombergille tämän teoksesta Kaikessa hiljaisuudessa. Keuruun kaupungin 8500 euron arvoinen palkinto jaetaan joka kolmas vuosi.
Kristian Blomberg (s. 1975) on palkittu jyväskyläläinen runoilija, Poesian perustajajäsen ja sen entinen kustannuspäällikkö.
Blombergin teos Kaikessa hiljaisuudessa*kuvaillaan kustantaja Poesian toimesta olevan "runsas ja moninainen kokonaisuus, jonka arkkitehtuurissa lyyrinen energia ja syvällinen pohdinta hehkuvat rinnakkain. Se taiteilee ja haihattelee, etenee ja taantuu, muuntuu ja vakavoituu suurten ja pienten sanojen välisissä suhteissa".
 |
| Kaikessa hiljaisuudessa, Poesia 2020 |
Palkintoraatiin kuuluivat kirjailija Johanna Venho; kirjailija, kriitikko Jukka Koskelainen ja kirjailija, toimittaja Teppo Kulmala. Raati perusteli valintaansa seuraavasti:
"Kristian Blombergin tarkkakatseiset runot, mietelmät ja typografiset merkinnät ovat ajattelun ja vaistoavan huomioimisen vuorokäyntiä. Pohtimaan houkuttavaa kirjaa on hauska ja vaivaton lukea.
Muistin ja kielen, aistimusten ja havaintojen herkkävireiseen soinnutteluun liittyy aforistista ja loogista, filosofialle ja matematiikalle rinnasteista kyselyä ja päättelyä.
Yksinäinen runoilija tarkkailee läheltä äärettömyyksiin. Kumppanin kanssa kaksin ollessa huomioihin kehkeytyy lisäväri ja ääri, rakkauden läheisyys.
Typografinen ”kokeellisuus” luo lisälehtiä Blombergin kirjasta välittyviin tuttuihin, mutta uudesti nähtyihin ilmiöihin. Nämä ovat myös romanttisia ja ihmetteleviä. Lukija kulkee kirjan mukana sen luontevana osatekijänä. Teksti jopa tähdentää luomisen anonymiteettiä. Ilmenee ”jotain olennaista – riippumatta kenen alulle panemaa se on”.
Taustalla on jotain ihmisenä olemiseen luontaisesti kuuluvan salaisuuden kaltaista. Se näyttäytyy muodon, eleiden, satunnaisen oloisesti elämään jääneiden muistikuvien ja selittämättömien mutta kuitenkin kuin jo kerran olleiden ja luonnollisina mieleen pulpahtavien assosiaatioiden välityksellä.
Hiljaisuus kuulostaa suurelta koska olemme pieninä kokijoina sen sisällä, ja sellaisina yhä myös lapsia, jotka kuulevat: ”ja taruolentojen sielut sekoittuvat / metsän sieluun edelleen, sittenkin. Suhinaa”
Tuntemisen ja tuntemattoman tarkkailemisesta tavanomaisuuksien keskellä, niissä ja niiden rikkautena syntyy Blombergin teokseen moninaisia näkemyksiä ja kosketuksia. Ne ilahduttavat lukijaa luomalla elämänilmiöille erilaisia ja eri suunnista nähtyjä katsantoja, arvostamalla arkisuutta ja myöntymällä olemassa olemiseen hämmästyttävyyden ja siksi myös tietämättömyyden arvokkailla tasoilla."
*mainoslinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti