tiistai 8. lokakuuta 2019

The Institute - Stephen King




Stephen King palaa uudessa kirjassaan vanhoihin tuttuihin teemoihin siinä määrin, että nostalgiaa kaipaavat lukijat voivat nostaa jalat ylös ja nauttia. The Outsider piti vielä yhden jalan jossain siellä Kingin dekkareiden maailmassa, mutta The Institute on kuin paluu Castle Rockiin, Derryyn ja muiden pikkukaupunkien kaduille, joiden varjoissa hirviöt odottavat.

The Institute kertoo pikkukaupungin arjesta, johon jälleen kerran se Kingin arkkityyppi saapuu isosta kaupungista kuin sattumalta. Niin tämä entinen poliisi löytää nopeasti paikan tiiviistä yhteisöstä ja alkaa asukkaiden ja näiden suhteiden analysointi. Hyvin normaali alku siis Kingiin tottuneille lukijoille. Pian tarinan kaappaa kuitenkin 12-vuotias poika, Luke Ellis. Huippulahjakas lapsi, joka väkivaltaisesti kaapataan kotoaan Minneapolisista.

Luke herää instituutista — laitoksesta, jossa on muitakin lapsia, jotka tuntuvat omaavan samanlaisia kykyjä kuin Luke. Pian paljastuu kyseessä olevan laaja salaliitto, joka vaatii aina vain enemmän resursseja peitelläkseen toimintaansa nykyisellä informaation aikakaudella. Pahin kriisi instituutille kuitenkin ilmaantuu, kun ensimmäistä kertaa sen historian aikana lapsi pääsee pakoon.


The Instituten on sanottu olevan kuin sekoitus It ja Firestrarter -kirjoista. Vertaus on helppo ymmärtää sillä jälleen näemme Kingin maailman lasten silmien läpi. Instituutti on myös selkeästi toisintoa Firestarterin ilkeästä järjestöstä The Shop ja muutenkin heijastuksia menneeseen puskee aina paikka paikoin tekstistä läpi.

"Back in the main corridor—what Luke now understood to be the residents’ wing—the little girls, Gerda and Greta, were standing and watching with wide, frightened eyes. They were holding hands and clutching dolls as identical as they were. They reminded Luke of twins in some old horror movie."

Vaikka King on selkeästi palannut menneisiin teemoihin, niin kirja on vahvasti kiinni myös nykyisyydessä. Tarinasta voi aistia tuulia modernin yhteiskunnan ongelmista. Miten suuret organisaatiot voivat liian helposti saada valtaa alueilla, joilla se on vaarallista ja miten nykyhallinto mahdollistaa tämän turhan auliisti. King on avoimesti kiistellyt presidentti Trumpin kanssa ja The Institutessa Trump saakin lisänimityksen "big city dumbshit".

Välillä lasten ajatustenjuoksu tuntuu aikusimaiselta tavalla, joka melkein vie lukijan ulos tarinasta. Toisaalta kyseessä on lapset todella poikkeuksellisessa tilanteessa ja teksti vie helposti omaan lapsuuteen ja etenkin Luken huomiot kantavat tarinaa juuri sillä näsäviisalla tarkkuudella, joka on tuttua muillekin Kingin lapsihahmoille.

"He was only twelve, and understood that his experience of the world was limited, but one thing he was quite sure of: when someone said trust me, they were usually lying through their teeth."

Kingin taika piileekin siinä, että tämä pystyy luomaan hahmoja, jotka ovat erittäin samaistuttavia. Toivoisinkin, että hahmojen kehitykseen olisi laitettu enemmän aikaa. Ehkä King ei halunnut jälleen kerran venyttää jo valmiiksi pitkää kirjaa järkäleeksi.

Mielenkiinnolla odotan miten tämä kirja kääntyy elokuvaksi tai tv-sarjaksi. Ei liene kysymystäkään siitä, etteikö niin ainakin tapahtuisi ja käsittääkseni suunnitelmat ovatkin jo pitkällä vaikka kirja on vielä lämmin painosta.

Itse toivon vielä useita järkäleitä Kingiltä ja The Institute todistaa, etteivät tämän kertojalahjat ainakaan ole kärsineet. Tosin mitään mitä tämä kirjoittaja Kingistä turisee, ei tule ottaa ilman annosta lähdekritiikkiä, koska luen kaikkea Kingiä vahvojen nostalgia-lasien läpi ihan häpeilemättä.



Stephen King, 2019, The Institute, Scribner


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.