8.10.2019

The Institute - Stephen King





Stephen King palaa uudessa kirjassaan vanhoihin tuttuihin teemoihin siinä määrin, että nostalgiaa kaipaavat lukijat voivat nostaa jalat ylös ja nauttia. The Outsider piti vielä yhden jalan jossain siellä Kingin dekkareiden maailmassa, mutta The Institute on kuin paluu Castle Rockiin, Derryyn ja muiden pikkukaupunkien kaduille, joiden varjoissa hirviöt odottavat.

The Institute kertoo pikkukaupungin arjesta, johon jälleen kerran se Kingin arkkityyppi saapuu isosta kaupungista kuin sattumalta. Niin tämä entinen poliisi löytää nopeasti paikan tiiviistä yhteisöstä ja alkaa asukkaiden ja näiden suhteiden analysointi. Hyvin normaali alku siis Kingiin tottuneille lukijoille. Pian tarinan kaappaa kuitenkin 12-vuotias poika, Luke Ellis. Huippulahjakas lapsi, joka väkivaltaisesti kaapataan kotoaan Minneapolisista.

Luke herää instituutista — laitoksesta, jossa on muitakin lapsia, jotka tuntuvat omaavan samanlaisia kykyjä kuin Luke. Pian paljastuu kyseessä olevan laaja salaliitto, joka vaatii aina vain enemmän resursseja peitelläkseen toimintaansa nykyisellä informaation aikakaudella. Pahin kriisi instituutille kuitenkin ilmaantuu, kun ensimmäistä kertaa sen historian aikana lapsi pääsee pakoon.


The Instituten on sanottu olevan kuin sekoitus It ja Firestrarter -kirjoista. Vertaus on helppo ymmärtää sillä jälleen näemme Kingin maailman lasten silmien läpi. Instituutti on myös selkeästi toisintoa Firestarterin ilkeästä järjestöstä The Shop ja muutenkin heijastuksia menneeseen puskee aina paikka paikoin tekstistä läpi.

"Back in the main corridor—what Luke now understood to be the residents’ wing—the little girls, Gerda and Greta, were standing and watching with wide, frightened eyes. They were holding hands and clutching dolls as identical as they were. They reminded Luke of twins in some old horror movie."

Vaikka King on selkeästi palannut menneisiin teemoihin, niin kirja on vahvasti kiinni myös nykyisyydessä. Tarinasta voi aistia tuulia modernin yhteiskunnan ongelmista. Miten suuret organisaatiot voivat liian helposti saada valtaa alueilla, joilla se on vaarallista ja miten nykyhallinto mahdollistaa tämän turhan auliisti. King on avoimesti kiistellyt presidentti Trumpin kanssa ja The Institutessa Trump saakin lisänimityksen "big city dumbshit".

Välillä lasten ajatustenjuoksu tuntuu aikusimaiselta tavalla, joka melkein vie lukijan ulos tarinasta. Toisaalta kyseessä on lapset todella poikkeuksellisessa tilanteessa ja teksti vie helposti omaan lapsuuteen ja etenkin Luken huomiot kantavat tarinaa juuri sillä näsäviisalla tarkkuudella, joka on tuttua muillekin Kingin lapsihahmoille.

"He was only twelve, and understood that his experience of the world was limited, but one thing he was quite sure of: when someone said trust me, they were usually lying through their teeth."

Kingin taika piileekin siinä, että tämä pystyy luomaan hahmoja, jotka ovat erittäin samaistuttavia. Toivoisinkin, että hahmojen kehitykseen olisi laitettu enemmän aikaa. Ehkä King ei halunnut jälleen kerran venyttää jo valmiiksi pitkää kirjaa järkäleeksi.

Mielenkiinnolla odotan miten tämä kirja kääntyy elokuvaksi tai tv-sarjaksi. Ei liene kysymystäkään siitä, etteikö niin ainakin tapahtuisi ja käsittääkseni suunnitelmat ovatkin jo pitkällä vaikka kirja on vielä lämmin painosta.

Itse toivon vielä useita järkäleitä Kingiltä ja The Institute todistaa, etteivät tämän kertojalahjat ainakaan ole kärsineet. Tosin mitään mitä tämä kirjoittaja Kingistä turisee, ei tule ottaa ilman annosta lähdekritiikkiä, koska luen kaikkea Kingiä vahvojen nostalgia-lasien läpi ihan häpeilemättä.






Stephen King, 2019, The Institute, Scribner


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:




*mainoslinkki

5 kommenttia:

  1. Tämä oli (valitettavasti?) ensimmäinen lukemani King. Ihan ok, vaikkakin pari asiaa häiritsivät jopa siinä määrin, että en ehkä tartu Kingin kirjoihin jatkossa. Ensinnäkin, kirjaa luki kuin elokuvakäsikirjoitusta. Siitä tuli sellainen tunne, että lukijoita aliarvioidaan. Toiseksi, 12-vuotias poikani luki saman aikaisesti vuonna 2014 kirjoitettua hollantilaista nuorten kirjaa, jonka juoni oli lopulta melkein sama. En vakuuttunut!

    VastaaPoista
  2. Nimetön7/1/20 14:13

    Tammi julkaisi tämän kirjan suomennettuna tammikuussa 2020. Ellet sitten ole vuonna 2019 lukenut kirjaa englanninkielisenä puhut omiasi. Yhdysvalloissa se julkaistiin syyskuun 2019 lopulla, joten olet ollut todella ripeässä tahdissa sitä Atlannin yli itsellesi tilaamassa. Mielenkiintoista olisi muuten kuulla mikä oli tuon nuortenkirjan nimi ja kirjoittaja, jolta päättelet Kingin plakioineen kirjan juonen - joka muuten perustuu muutamaan Kingin kirjoittamaan hahmoon kuten Carrieen, Danny Torranceen ja Seth Gariin sekä David Carveriin. Lähinnä King taitaa siis plakioida itseään mutta mielenkiinnosta odotan tuon nuortenkirjan nimeä.

    VastaaPoista
  3. Moi! En tiedä onko sinulla jo blogisi uumenissa asiaan liittyvä teksti, mutta kiinnostaisi tietää mikä on bloginpitäjän vaikkapa tuollainen (helpohko) Top 5-lista Stephen Kingin kirjoista?
    Pakko mainita tässä yhteydessä, että jaksaa hämmästyttää Mr Kingin tuotteliaisuus, mitä enemmän ikää tulee, sitä kiivaampi on tahti. Muistelen, että joskus 90-luvun jälkipuoliskolla uutisoitiin miehen olevan menettämässä näkönsä, mutta sieltä ollaan tultu sitten pitkälle ja "nähty" yhä yhtä sun toista. Itselläni viimeisin luettu King on 11/22/63, Mr Mercedes odottelee hyllyssä.
    Ai niin, valitsemasi ensimmäinen lainaus kirjasta lienee tekijän nyökkäys omaan The Shiningiinsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ihan lonkalta heitettynä itselle nautinnollisimmat Kingit ovat varmaankin olleet:
      1. It
      2. The Shining
      3. Bag of Bones
      4. The Black Tower -sarja
      5. Pet Sematary

      Lisäksi tämän lyhyet tarinat ovat niin hienoja. Niistä ehkä Roadwork lemppareitani.

      Poista
    2. Näin on. Siltä puolelta on viimeksi tullut tavattua Pimeä yö, tähdetön taivas. En ole lähellekään kauhun mestarin koko tuotantoa ahminut, mutta uskaltanee sanoa että ei siellä joukossa mitään rimanalitusta liene. Kirjoista tehdyistä leffoista voi toki olla montaa mieltä. Se on vähän hankala ymmärtää miksei King itse välitä Hohto-filmatisoinnista, johtuuko sitten Nicholsonista vai mistä... tuo Outsider tuli katsottua, oli tölläämisen arvoinen.

      Poista