lauantai 19. lokakuuta 2019

Pomo! - Riihimäen teatteri ja Aleksanterin teatteri


Pomo! Riihimäen teatteri. Rami (Antti Peltola) ja Kristo (Ilkka Heiskanen). Kuva: Aki Loponen

Pomo! Riihimäen teatterissa on aito komedia, joka ei liikaa lipsu sinne farssin puolelle, vaikka helposti niin olisi voinut käydä, sillä hahmoissa on jokaisessa oma absurdi energiansa. Kokonaisuus pysyy kuitenkin hallussa ja näytelmä toimii mallikkaasti monella tasolla.


Lars von Trier ohjasi vuonna 2006 elokuvan Direktøren for det hele, jossa tanskalaista firmaa ollaan myymässä islantilaisille ja siirtymän ajaksi pomoksi palkataan näyttelijä.

Nyt suomalaista firmaa myydään venäläisille, mutta muuten alkuasetelma on sama. Antti Peltolan esittämä Rami palkkaa heikosti töitä löytäneen näyttelijän Pomoksi omaan firmaansa. Ilkka Heiskasen esittämä Kristo osoittautuu näyttämötaiteen todella vakavasti ottavaksi, suurten tunteiden tulkiksi, jolla ei kuitenkaan yritysmaailmasta ole kovinkaan suurta ymmärrystä.

Kristo (Ilkka Heiskanen) ja Rami (Antti Peltola). Kuva: Aki Loponen

Alaisten rooleissa nähdään Juha-Pekka Mikkola, Maija Siljander sekä Riihimäen Nuorisoteatterin Otto Haaparanta ja Janita Juvonen. Nämä ovat täysin tietämättömiä, että kaikkien kaveri Rami onkin oikeasti firman todellinen johtaja ja se Amerikassa asuva Seppo on vain mielikuvituksen tuotetta. Ikävät uutiset tulee rapakon takaa sähköpostilla ja poloinen Rami joutuu toimimaan Pomon oikeana kätenä vastentahtoisesti.

Myös näyttelijä Kristo on täysin tietämätön siitä millainen Pomo tuo kuvitteellinen Seppo on ollut. Tilanteet kuumenevat nopeasti ja vastavuoroisesti Kristo joutuu improvisoimaan yhtä nopeasti. Rooli täytyy ottaa vakavasti ja esittää se palolla, mutta yritysmaailman jäykkyys tuntuu iskevän vastaan. Välillä työntekijätkin iskevät ihan kirjaimellisesti ja Venäläinen ostaja tulkkinsa kanssa tuovat omat haasteensa. Lopulta näyttelijä joutuu tekemään vaikeita valintoja ja firman oikea pomo pohtimaan omaa rooliaan yrityksessä. Tai ehkä jopa ihmisenä.

Liisa (Maija Siljander), Jori (Juha-Pekka Mikkola), Mette (Janita Juvonen), Nalle (Otto Haaparanta), Rami (Antti Peltola) ja Kristo (Ilkka Heiskanen). Kuva: Aki Loponen

Pomo! on Riihimäen teatterin uuden taiteellisen johtajan Olka Horilan ohjaama näytelmä ja sinänsä turvallinen, mutta erittäin mielenkiintoinen aloitus. Esityksessä kommentoidaan näyttämötaidetta itseään, annetaan tilaa vahvoille näyttelijäsuorituksille ja esitetään myös pinnan alaista kapitalismin kritiikkiä.

Yrityksetkin ovat ihmisiä, kuten sanotaan ja tämä konkretisoituu Heiskasen kuvittellisessa pomossa sekä Ramin todellisen pomon liiallisessakin ihmisyydessä. Yritys koostuu ihmisistä, mutta vastuu kasaantuu kuvitteellisille tahoille. Voiton tavoittelu on arvo, jota tavoitellaan kiihkeimmin, mutta joka ei lopulta tuota yhteistä hyvää, vaan vain harvat pääsevät nauttimaan hedelmistä. Modernin yrityskulttuurin syleily on petollisen lämmin ja tämän pääsee Kristo kokemaan monella tapaa.

Kristo (Ilkka Heiskanen) ja Rami (Antti Peltola). Kuva: Aki Loponen

Kyse on näkymättömästä järjestelmästä, jota kapitalismiksikin kutsutaan ja se ei voi ottaa ihmiskasvoja, koska ihminen voidaan asettaa tarkasteltavaksi ja arvioitavaksi ilman ideologisen järjestelmän tuomaa turvaa. Niinpä Heiskasen näyttelemä, pomoa näyttelevä Kristo on tilanteessa, jossa tämä joutuu edustamaan kokonaista rakennetta.

Ristipaine on järkyttävän hauska ja toimii erityisesti Heiskasen läpitunkevan karisman välityksellä. Yritysmaailman rattaissa painiva, korkeaa taidetta tavoitteleva hahmo kulkee tunteesta toiseen ja antaa Heiskaselle mahdollisuuden esitellä taitojaan, joita todella tältä löytyykin.

Kristo (Ilkka Heiskanen). Kuva: Aki Loponen

Ramin start up -pöhinäjäbä taas on mahtava ajankuva siitä nuoresta uusjupista, joka on nykyään niin tuttu ja antoisan ärsyttävä. Kun pöhinä hiipuu ja todellisuus rakoilee Ramin maailmaan, on ilkeän hauska katsoa miten tämä yrittää vetää sitä kuvitteellista yrityskulttuuria peitokseen turvaksi.

Kyseessä ei kuitenkaan ole puhdas satiiri, vaikka se taso antaakin katsojalle paljon. Komedia on vaikea laji ja on ilo nähdä sen onnistuvan teatterin lavalla. Kohtaukset venäläisen ostajan ja tämän tulkin kanssa ovat avoimen koomisia ja flirttailevat farssimaisten stereotyyppien kanssa, mutta tarpeeksi älykkäästi ja hienovaraisesti toteutettuna niin, että yleisön spontaanit naurut tosiaan kuulostivat aidoilta.

Näytelmä eskaloituu pikkuhiljaa ja vaikka se etenee ensi-illassa hieman epätasaisesti, niin lopputulos on mukavan raaka ja koko kasti säilyttää taidokkaasti toimiston vauhdikkaan tunnelman. Erityiskiitoksen ansaitsee Elina Vättö, jonka pukusuunnittelu on osunut ihan nappiin. Ei varmasti ole helppoa puvustaa suomalaista toimistoympäristöä, mutta nyt jokaisen näyttelijän ja näiden roolihahmojen persoona on tuotu luonteikkaasti esiin.

Kristo (Ilkka Heiskanen), Rami (Antti Peltola), tulkki (Juha-Pekka Mikkola) ja Rouva Makarova (Maija Siljander). Kuva: Aki Loponen

Lisätietoa esityksestä löydät Riihimäen teatteri sivuilta täällä. Riihimäen teatterin jälkeen yhteistyössä toteutettu näytelmä jatkaa Aleksanterin teatteriin Helsinkiin ja näitä näytöksiä voi etsiä täältä. Riksun teatteri jatkaa mielenkiintoisena teatterina Horilan taiteellisessa johdossa ja odotan mitä tulevaisuudessa tulemme näkemään. Sellaiset helmet kuin vaikka Täti ja minä tai Kultalampi osoittavat ainakin tämän talon taitoa luoda ajankohtaiselta tuntuvaa teatteria klassikoistakin.




Käsikirjoitus Lars von Trier ja Jack McNamara
Ohjaus Olka Horila
Rooleissa Ilkka Heiskanen, Antti Peltola, Juha-Pekka Mikkola, Maija Siljander ja Riihimäen Nuorisoteatterin Otto Haaparanta ja Janita Juvonen
Pukusuunnittelu: Elina Vättö
Maskeeraussuunnittelu: Niko Sahlman
Äänisuunnittelu: Kari Paukola
Lavastus- ja valosuunnittelu: Janne Teivainen
Tarpeistosuunnittelu: Karita Fallström-Autio
Esitys nähty kutsuvieraana


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.