tiistai 23. lokakuuta 2018

Amos Rex: koettu




Amos Rex vähän niinkuin räjäytti potin Helsingin museoskenessä. Vuoden loppuun mennessä oli optimistisena toiveena 100 000 kävijää, mutta se raja on paukkunut ennen kuin päästiin edes marraskuuhun.

Kävin tutustumassa uuteen Amokseen samana päivänä kun tuo 100 000 kävijän raja rikkoutui. Kaupunkikuvaa muuttaneet, leikkisät betonikuvut olivatkin minulle jo tuttuja kiipeilykohteita, mutta hillittömät jonot olivat vielä pitäneet pois museon sisätiloista.


Onneksi sain kutsun Epsonilta tulla tutustumaan tekniikkaan, jolla Amoksen ensimmäisen ison näyttelyn projektiot ovat toteutettu. Yhtiöllä on yli 150 projektoria luomassa TeamLabin suunnittelemaa maailmaa, johon pääsee nyt itse sukeltamaan sisään.


TeamLab on 500 taiteilijan kollektiivi Tokiosta, joka on perustettu vuonna 2001. Se koostuu monen eri alan taitajista, joiden tavoite on luoda vuorovaikutuksellisia tiloja, joissa vanha ja moderni taide kohtaavat.

Tämä näyttely onkin täydellinen tapa näyttää heti alkuun mihin kaikkeen uusi museotila venyy. Alas valkoiseen museoon laskeutuessa tunnelma hyvin Avaruusseikkailu 2001. Heti ensimmäinen TeamLab-tila toi taas aivan toiseen maailmaan.


Rauhallisena vyöryvä meri antoi ensivaikutelman siitä mitä saumattomat projektiot saattoivat tuottaa. Kokemus olit erittäin rauhallinen vaikka yleensä koen tietokoneella tuotetun kuvan hieman häiritsevänä.


Tämän jälkeen huoneet antoivatkin aina jotain uutta. Oli suuri sininen halli, jossa saattoi ottaa vaikka päiväunet pehmeillä tyynyillä ja pieni huone, jossa päätyi keskelle vauhdikasta animaatiota.


Monien suosikki on varmasti kuitenkin se ihan överin värikäs tila, jossa liikkuu vaikka mitä kasvillisuutta ja liskoja ympäri.. no kaikkea.


Ihmiset itsessäänkin muuntuvat osaksi teosta ja etenkin lapset varmasti nauttivat värittää erilaisia eliöitä, etenkin kun ne sitten heräävät henkiin kiipeilemään ympäri tilaa!


Kaikki pinnat reagoivat kosketukseen ja vaikka suunnilleen osasin kuvitella mitä videoprojektoreilla voi tehdä taiteilijoiden käsissä, niin nyt voin sanoa odotuksieni ylittyneen. Jos museot hakevat nyt elämyksellisyyttä, niin siinä ainakin on onnistuttu.


Museoiden muutos onkin juuri elämyksellisyyden osalta näkyvillä Amos Rexissä. Vanha käsitys museoista, tunkkaisina tiloina katsella tauluja hiljaisuudessa, on viimeistään nyt murtunut. Kokemaani näyttelyyn tullaan pitämään hauskaa ja näyttämään myös muille missä sitä ollaan. Lähes kaikilla museovierailla oli kädessään kännykkä ja niiden kameroita käytettiin ahkerasti.

Museoon tullaan olemaan osaksi kulttuuria, ei vain katsomaan sitä. Mielestäni tämä on luonnollinen ja positiivinenkin asia. Taide kehittyy ja se ei tarkoita vain uusia tyylisuuntia vaan myös uusia tapoja kokea ja kuluttaa taidetta. Samalla sitä ehkä oppii menemään niihin enemmän perinteisiin näyttelyihin ja osata enemmän kokea taidetta kuin vain katsoa sitä.


Olen hyvin tyytyväinen Helsingin tarjontaan museoiden suhteen. Rakastan kokea perinteisempiäkin näyttelyitä ja nauttia niistä vanhojen mestareiden maalauksista. Tähän on yhtä paljon tilaisuuksia kuin kokeellisempiinkin näyttelyiden muotoihin. En tiedä onko Amos Rexin myötä pakka sitten täynnä. Onko Helsingissä enää kohta tarvetta uudelle tilalle taiteelle? Ainakin jo pelkästään Amoksen puolesta ollaan puolivakavissaan kuulemma uusien tilojen ideaa jo nyt palloteltu.


Lisätietoa Amos Rexistä, aukioloajoista, hinnoista ja niin edelleen löydät museon sivuilta täältä. Suosittelen kokemaan TeamLabin näyttelyn, joka on esillä vielä ensi vuoden alkuun asti. Kannattaa ottaa myös lapset mukaan. Tässä näyttelyssä on varaa heittäytyä myös leikkisäksi.



Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.