He hukkuvat äitiensä kyyneliin on ruotsalaisen runoilijan ja kirjailijan Johannes Anyurun kiitelty teos, joka voitti suomalaista Finlandiaa vastaavan, ruotsalaisen Augustus-palkinnon vuonna 2017. Tiedän monta ihmistä, jotka ovat hehkuttaneet tätä kirjaa ihan täysillä ja luettuani sen, oli minun pakko liittyä heidän seuraansa.
Johannes Anyuru on kutonut monimutkaisen ja kauniin tarinan, jossa lukija pääsee yllättymään useaan kertaan. En kirjaa aloittaessani saattanut kuvitella mihin se minut johdattaa.
Tarina alkoi terroristi-iskusta kirjakauppaan. Tapahtumia kuvaamaan määrätyn nuoren naisen kuitenkin tuntuu valtaavan jokin ja tämä vaatii toveriaan keskeyttämään. Kaksi vuotta myöhemmin oikeuspsykiatrian klinikalla nainen väittää olevansa tulevaisuudesta.
Johannes Anyuru. Kuva: Mercies May |
Anyurun kuvaama maailma on jokseenkin lohduton dystopia. Kirjakauppaan kohdistunutta iskua käytettiin poliittisena nappulana ja etnisen taustan omaavat ruotsalaiset saivat kärsiä. Elämä Ruotsissa kävi ahtaaksi, mutta ei ollut myöskään paikkaa mihin lähteä.
Tämän pitäisi tuntua pelkältä tarinalta. Dystopialta, jossa vain kuvitellaan pahin mahdollinen maailma, mutta kirjaa on vaikea olla lukematta ilman, että ajattelisi nykypäivän tapahtumia. Tuntuu, että olemme jo kehityskulussa, joka on matkalla tarinassa luotua todellisuutta kohti.
Pieniä askelia, joita joutuu todistamaan lähes joka hetki. Juuri kymmenen minuuttia sitten luin hallituspuolueen leiristä ihmisten haluavan segregaatiota kouluihin. Katupartiot ovat jo todellisuutta ja aivan liian useat ihmiset pitävät tätä normaalina. Siksi pidän tätä tärkeänä kirjana. Pienenä kurkistuksena tulevaisuuteen, jota välinpitämättömyydellä ja vihalla rakennetaan.
Anyurun teksti on runollista ja kerronta jotenkin jämäkkää. Outi Mennan suomennos vaikuttaa erittäin sopivalta ja minulle jäi sellainen tunne, että alkuperäisen tekstin henki on vangittu. On hankala määritellä mikä kirjassa on niin hypnoottista, sillä se osuus rakentuu niin monen asian kautta. Suosittelen itse ainakin siis vilkaisemaan kirjaa sen sijaan, että vain laittaisin tänne omasta mielestäni koukuttavia lainauksia. Niitä olisikin aivan liikaa tässä romaanissa.
Lisätietoa kirjasta löytyy kustantajan sivuilta täältä. Myös monet muut kirjablogit ovat kirjoittaneet tästä teoksesta, joten kehotan vain googlaamaan vaikka suomalaiset kirjablogit. Sieltä löytyy muutenkin hienoja vinkkejä.
Johannes Anyuru, 2018, He hukkuvat äitiensä kyyneliin, Kustantamo S&S
Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:
Aikamoinen lukukokemus tämä oli. Valitettavan ajankohtainen, oliko siinä syy August-palkinnon saamiseen. Kielestä pidin.
VastaaPoista