sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Sibafest 2018




Sibafest järjestettiin seitsemännen kerran 27.1. - 3.2.2018 Musiikkitalossa. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian toimintaa esittelevä festivaali käänsi tänä vuonna katseensa ja korvansa sadan vuoden taakse teemalla #kansalaisrauha. Vuoden 1918 kansalaissota on ollut esillä monella eri kulttuurillisella kentällä ja Sibafestin pyrkimys kääntää sodan tapahtumat rauhan rakennusaineeksi on innostava.

Sibafest 2018 alkoi suurella perhepäivällä, jossa festivaalin taiteellinen johtaja Atso Almila ilahdutti mörkönä. Tämä myös julisti Youtubessa Kansalaisrauhan vuodelle 2018:



Almila sanoo Sibafestista:

"Se ottaa kantaa, koska satavuotinen kaari vuoden 1918 kansalaissodastamme vaatii sitä. Meidän täytyy ymmärtää tuon ajan historiallisia tapahtumia, mutta osata kääntää kipu ja hätä rauhan rakennusainekseksi. Kuinka tarpeen #KANSALAISRAUHA onkaan tänään, kun tätä tekstiä kirjoittaessaan joutuu olemaan epävarma siitä, mitä huominen tuo tullessaan?"

Ohjelmassa oli myös muun muassa nykymusiikkia, paneelikeskusteluja, laaja katsaus Oskar Merikannon tuotantoon, Murhaballadeja, Jazzia ja paljon muuta. Koko ohjelman voit lukea täältä.

Esimerkiksi Sotilaan tarina yhdisti festareilla teatteria ja musiikkia. Teatterikorkeakoulun oppilaat yhdistivät voimansa Sibelius-akatemian kanssa tuodakseen lavalla Igor Stravinskyn klassikon, joka sävellettiin keskellä ensimmäisen maailmansodan myllerrystä.

Sotilaan tarina. Taideyliopisto 2018. Kuva: Heikki Tuuli

Ensimmäinen oma Sibafestin kokemukseni oli Vuonna 1918 lakkautettujen sotilassoittokuntien saloja. Nimi paljastaakin oleellisen. Pääsin kuulemaan teoksia niin punaisten kuin valkoistenkin sotilassoittokuntien arkistojen kätköistä. Sibelius-Akatemian puhallinorkesterinjohdon luokan harjoitusorkesteri ja puhallinorkesterinjohdon opiskelijat muodostivat perinteisen vaskiseitsikon, jonka historiasta pääsimme myös kuulemaan mielenkiintoisia yksityiskohtia konsertin aikana.

Mieleen jäi erityisesti orkesterin ja laulaja Taavi Oramon esittämä Työväen marssi, joka onnistuu edelleen tuottamaan minulle kylmät väreet. Oli kuitenkin ilo kuulla samassa konsertissa molempien puolten lauluja, niin punaisten kuin valkoistenkin. Tämä viestii siitä, että olemme ehkä viimein kulkeneet tarpeeksi kauas historiassa, että voimme keskittyä eri puolten samankaltaisuuksiin erottavien tekijöiden sijasta.

Päätöskonsertti 3.2. oli sitten se toinen kokemukseni, jonka pääsin paikan päällä kokemaan. Kuulimme ensin Leevi Madetojan (1887 - 1947) Sinfonia nro 2, joka otti säveltämisvaiheessa ennalta arvaamattomia suuntia, ensin maailmansodan ja sitten sisällissodan vuoksi. Madetojan Yrjö-veli teloitettiin punaisten toimesta ja läheinen säveltäjäkollega Toivo Kuulan taas tappoivat valkoiset jääkäriupseerit. Teosesittelyssä kerrotaan sinfonian olleen "aina merkittävä suomalaissävellys, joka pystyi tulkitsemaan sisällissodan aiheuttamia tunteita syvällisessä ja yleispätevässä muodossa".

Madetojan sinfonia nousi itselleni Sibafestin merkittävimmäksi kokemukseksi, mutta veti päätöskonsertin toinenkin puoliaika helposti mukaansa. Sauli Zinovjevin (s. 1988) Die Welt - Ein Tor -sellokonsertto soi kauniisti ja sellisti Sirja Nironen (s. 1992) näytti mitä nuori taiteilija voi tehdä vanhalla (s. 1903) sellolla.

Konsertin päätti Sergei Prokofjevin (1891 - 1953) Kohtauksia baletista Romeo ja Julia op. 64. Tunnistettava ja niin upea teos, joka myös sopi illan teemaan. Mikä muu tarina voisikaan kertoa yhtä hyvin kahtiajakautuneista ihmisryhmistä kuin Romeo ja Julia. Montaqueiden ja Capuletien taru heijastuu järjettömyydessään sisällissotaan ja tätä taustaa vasten musiikki puhutteli ihan uudella tavalla.

Sibafest päätöskonsertti on vielä kuunneltavissa Yle Areenassa täällä!

Pahvi-Atso

Lisää tietoa Sibafestista löydät festarien sivuilta täältä. Tämän vuoden bileet on käyty, mutta kannattaa olla valppaana taas parin vuoden päästä. Sibelius-Akatemiassa tehdään ihan huippuhyvää duunia ja Sibafest on energinen ja ainutlaatuinen tilaisuus päästä nauttimaan noista työn hedelmistä. Teemana #Kansalaisrauha oli mielestäni todella onnistunut. Se ei jäänyt vain ajatuksen tasolle, vaan koin festarissa tapahtuneen eräänlaista siltojen rakentamista erilaisten ideologioiden välille. Odotan innolla mitä ensi kerta tuo tullessaan.



"On hurmemailla marjat hurmeiset, kuin ruusutarha hehkuu veripellot, ja halki ilman kuulaan sielunkellot soi pylvästemppeleistä korpien."
   -L.Onerva

Käy hei seuraamassa minua myös näissä!







3 kommenttia:

  1. Hei Lukupino! Sibafest järjestetään aina kahden vuoden välein, eli seuraava festivaali järjestetään vuonna 2020.

    VastaaPoista
  2. Mahtava tapahtuma tämä! Itse ehdin vain avajaiskonserttiin, mutta päätöksen voisin nyt kuunnella. Konsepti oli tänä vuonna oikein onnistunut myös minun mielestäni.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.