Ruokarouvan tytär on suositun kirjasarjan viides osa, joka sai kantaesityksensä Kouvolan teatterin lavalla 8.2.2018. Näytelmä seuraa Kirstin elämää 20-luvulla ja käsittelee tarinassaan ajan naisten asemaa. Tarinassa liikutaan Helsingistä Pariisiin runojen, viinin ja piknikkien maailmassa, joka on mukavan satumainen ja nostalginen.
Kirjailija Enni Mustonen on itse dramatisoinut Sini Pesosen ohjaaman näytelmän. Ihan ensin täytyy varmaan sanoa, että Emma-Sofia Hautala oli todella nappi valinta Kirstin rooliin. Tästä jotenkin huokuu sitä 20-luvun pirteää ja virtaviivaista henkeä, jota olen kaikista niistä lukemistani kirjoista hengittänyt (kyllä, se ajanjakso on tehnyt minuun suuren kulttuurillisen vaikutuksen).
Kirsti ja tämän Alli-sisko (Elina Ylisuvanto) kiertävät Suomea ja Alli lausuu lavalla runoja. Tulenkantajat loivat osaltaan uutta maailmaa ja vaikuttivat suoraan myös siskosten elämään. Allin traaginen kohtalo kuitenkin vetää Kirstin elämän tolaltaan.
Kirsti lähtee Pariisiin ja päätyy itse Coco Chanelin muotitalon huomaan töihin. Uusi eurooppalainen nainen on syntynyt ja tämä näkyy myös Kirstissä. Äidin tuella tämä valitsee yliopiston töiden perheen sijaan ja Pariisissa tästä kehkeytyy todellinen flapper-girl.
 |
| Rebecca Viitala ja Emma-Sofia Hautala. Kuva: Timo Tuviala |
Ruokarouvan tytär oli todella viihdyttävä näytelmä. Tulenkantajat olivat ilahduttavan näyttävästi esillä ja muun muassa Panu Poutanen Olavi Paavolaisena ja Rebecca Viitala Katri Valana olivat mahtavia. Valan tekstit loivat kuin teeman koko näytelmälle.
"Elää, elää, elää!Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,terälehdet äärimmilleen auenneina,elää ihanasti kukkien,tuoksustansa, auringosta hourien -huumaavasti, täyteläästi elää!"
(Katri Vala, Kukkiva maa)
Camilla Nenosen Art Deco -tyylinen lavastus toimi ja näytti suurelta vaikka loppujen lopuksi se oli melko pienellä saatu aikaan. Vaikka varsinaisesta musikaalista ei ollut kyse, niin laululla oli suuri rooli näytelmässä. Ilkka Kahrin vartavasten näytelmään säveltämät kappaleet olivat paikoin sanoituksiltaan vähän naiveja, mutta niin olivat paikoin tulenkantajien tekstitkin mielestäni ja hyvä niin. Laulut yltyivät välillä todellisiksi ilotteluiksi, jotka vetivät puoleensa voimakkaasti. Erityisen mieleenpainuvaksi koko näytelmästä jäi Panu Poutasen villi esiintyminen "Beduiini pelastaa" -laulussa Olavi Paavolaisena.
 |
| Kuva: Timo Tuviala |
Naisten aseman muuttuminen itsenäisyyteen oli tuotu näytelmässä vivahteikkaasti esille. Vähän kuitenkin tuli lopulta tunne, että vanha kunnon "nainen löytää miehen ja pelastuu" -kuvio oli edelleen läsnä. Toisaalta kaikki oli Kirstin omaa valintaa. Unelmien seuraaminen oli se kantava teema ja tämä näkyi tunnelmassa. Näytelmässä kuljettiin läpi kepeän 20-luvun kuin sadun keinoin, mutta elämänhalua ja hurmiota viljellen tulenkantajien hengessä. Tämä jätti katsojalle hyvän mielen.
Lisää tietoa esityksestä löydät Kouvolan teatterin sivuilta täältä. Nyt jo vinkkailen myös, että Kouvolassa nähdään syksyllä eräs lempparimusikaaleistani. My Fair Lady! Voin jo kuvitella miten hienosti Emma-Sofia Hautala loistaa Ladyssa.
 |
| Emma-Sofia Hautala. Kuva: Timo Tuviala |
Ohjaus: Sini PesonenDramatisointi: Enni MustonenSävellykset & laulujen sanat: Iikka KahriKoreografiat: Maija NurmioLavastus: Camilla NenonenPukusuunnittelu: Laura DammertValosuunnittelu: Esa KurriÄänisuunnittelu: Antti HelinevaRooleissa: Emma-Sofia Hautala, Elina Ylisuvanto, Satu Taalikainen, Petteri Hautala, Panu Poutanen, Rebecca Viitala ja Jaana RaskiAvustajat: Netta Herranen, Janika Holm, Eemeli Kujala, Maria Tupala ja Tiina WinterEsitys nähty kutsuvieraana
"Mitä siitä, että kuolema tulee!Mitä siitä, että monivärinen ihanuusvarisee kuihtuneena maahan.Onhan kukittu kerta!On paistanut aurinko,taivaan suuri ja polttava rakkaus,suoraan kukkasydämiin,olemusten värisevään pohjaan asti!"
Käy seuraamassa minua myös näissä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti