lauantai 11. helmikuuta 2017

Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä



Chimamanda Ngozi Adichie piti TED talksissa puheen feminismistä, joka levisi Youtubessa miljoonille katsojille. Nyt Otava antaa tämän puheen esseen muodossa kaikille suomalaisille ysiluokkalaisille. Lienee selvää, että juuri tämän kirjan tarpeellisuudesta heräsi samantien lukuisia mielipiteitä somessa ja kommenttipalstoilla.
Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on hyödyllinen kirja. Tuon nyt tämän näkemykseni heti alkuun tiettäväksi. Se on kuitenkin saanut osakseen kritiikkiä ja yritän tiivistää mitä kirjasta on sanottu.

Etenkin Twitterissä on puututtu paljon kirjan teemojen yleistettävyyteen Suomessa, koska kirjan esimerkit liittyvät vahvasti afrikkalaiseen kulttuuriin. Sanotaan, etteivät afrikan vakavammat ongelmat naisten aseman suhteen ole rinnastettavissa Suomen tilanteeseen ja siksi kirja on "hölynpölyä".

Sanotaan myös, että kirja on "ideologian tuputtamista" kouluihin. Esimerkiksi Sanna Ukkolan tekstissä Ylen uutissivulla kyseenalaistetaan opinahjojen politisointia feminismin ja veganismin kaltaisilla ismeillä.

Yhteiskuntaopin lehtori Juho Mäenpää taas toi julki Helsingin sanomissa mielipiteensä kirjasta, tuomiten sen luokkakantaisuuden edistäjäksi ja verorahojen tärväämiseksi (taustalla on myös pari julkisrahoitteista tahoa).

Chimamanda Ngozi Adichie. Kuva: ted.com

Miksi se on siis mielestäni hyödyllinen? Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on lyhyt essee. Jotain, johon tarttumisen kynnys on melko pieni. Se käsittelee hyvin tiivistetyssä muodossa useita teemoja, joita esimerkiksi moderni sukupuolentutkimus käsittelee ja toimii näin kuin esittelynä mielenkiintoiseen ja koko ajan monipuolistuvaan tieteenalaan.

Ongelmat, joita tasa-arvon suhteen on olemassa, ovat usein piilossa tavoissa, perinteissä ja yhteiskunnallisissa rakenteissa. Essee kertoo esimerkkejä afrikkalaisen kulttuurin kontekstissa, mutta vielä tärkeämmin juuri Chimamanda Ngozi Adichien oman elämän kontekstissa.

Sen sanoma on universaalisempi kuin yhden mantereen kulttuuri siinä mielessä, että se tuo niitä yhteiskunnallisia rakenteita läpinäkyvämmäksi. Ei siis ole esseen kohdalla niin tärkeää mitä juuri tietyt esimerkit ilmaisevat vaan se tarjoaa keinoja nähdä rakenteita selkeämmin.

Feminismi on myös tarinoita. Chimamanda Ngozi Adichie varoittaa, että jos kuulemme vain yhden tarinan ihmisestä, niin meillä on todella suuri riski väärinymmärrykseen. Ehkä meidän ei tulisi myöskään nähdä feminismiä vain sotana kaikkein sorretuimpien naisten pelastamiseen. Ehkä pelastusta eivät edes etsi vain naiset vaan feminismi on keino taistella kaikkien puolesta.

Jos ideologian esittely koulussa ei ole mahdollista, niin tämä kertoisi mielestäni ongelmasta koulujärjestelmässä. Jos koulu ei ole paikka ismien ja ideologioiden esittelemiseen, niin mikä sitten? "Tuputtaminen" on tapa, jolla kirja tuotaisiin osaksi opetusta ja uskon, että opettajamme ovat täysin kykeneviä keskusteluun ilman omien uskomustensa siirtämistä.

Loppujen lopuksi kyse on kirjasta. Henkilökohtaisesti rakastan kirjoja ja ymmärrän, että jokainen niistä tuputtaa jotain näkökulmaa. Siksi niitä rakastankin. Jos joku haluaa antaa minulle lahjaksi kirjan, niin en katso minulle syötettävän ideologiaa, vaan näen sen aina keskustelun avauksena. Kutsuna ajatella itse.

Voit katsoa Chimamanda Ngozi Adichien puheen TED talksissa alla olevasta videosta.






Chimamanda Ngozi Adichie, 2017, Miksi meidän kaikkien pitäisi olla feministejä, Otava


3 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaus, samankaltaisia ajatuksia minullakin on tästä asiasta. Siis siitä, että kirja annetaan yhdeksäsluokkalaisille. En itse ole kirjasta hirveän kiinnostunut, lainaan sen jos satun törmäämään kirjastosta. Adichie on ihana, mutta tämä ei ehkä ole minun juttuni.

    VastaaPoista
  2. Tuli mieleeni, että ovatkohan Ukkola ja Mäenpää lukeneet kirjaa, niin ohut kuin se onkin, edes kokoknaan. Kirjahan on mitä asiallisin, oikea perusteos jonkalaisia koululaiset voisivat lukea enemmänkin ja joiden pohjalta on hyvä keskustalla. Tässä yhteydessä tulee mileen esim. Tahar Ben Jellounin kirja Isä, mitä on rasismi? jota käytin lukemistona ja keskustelun sytykkeenä ET:n opetuksessa yläkoululaisilla.

    VastaaPoista
  3. Luon tuon kirjan puoliväkisin. Se voi hienosti olla kutsu ajattelemaan itse yms. meille kirjoja rakastaville lukutoukille. ihmiselle, joka lukee kuuliaisesti kirjan miettimättä sisältöä sen syvällisemmin, se ei kuitenkaan toimi. Kirjan mukaan pojat varastavat vanhemmiltaan rahaa, koska joutuvat tarjoamaan tytöille treffeillä tai "naisellisesti" pukeutuvaa naista ei oteta työmaailmassa tosissaan. Moni muukin kirjan yleistys saattaa hyvinkin sopia afrikkalaiseen kulttuuriin, mutta ei suomalaiseen - ja kuten alussa sanoin, kirjatoukalle tämä on itsestään selvää ja herättää varmasti ajatuksia siitä, kuinka asiat ovat suomessa. Nämä kirjoja rakastavat voivat varmasti lainata kirjan kirjastosta ihan ilmaiseksi. Koulu- ja päiväkotimaailmaa poikien ja tytön äitinä seurattuani en kuitenkaan näe, mikä pointti tämä kirja on jakaa ihan kaikille. Omien kokemusteni mukaan kyseiseen maailmaan sopisi pikemminkin kirja "meidän kaikkien tulisi olla sovinisteja". Ismien jakaminen ei kuitenkaan sovi kouluun, ei feminismin, sovinismin, rasismin tai minkään muunkaan ismin.

    Jos mietitään vaikka tuota pukeutumisasiaa hieman tarkemmin, en itse ole koskaan törmännyt siihen, ettei työmaailmassa saisi tuoda naisellisuuttaan esille. Se, että finanssialalla pukeudutaan perinteisesti aika virallisesti, kaupassa tai teollisuudessa samanlaisiin työasuihin jne jne jne. ei tietenkään tarkoita, etteikö naisellisuuttaan tai miehisyyttään saisi silti korostaa. Työelämää kokemattomalle nuorelle kirjassa kuitenkin sanotaan, että on väärin, ettei naisellisesti pukeutuvaa naista oteta työpaikalla tosissaan. Tätäkö koulu haluaa opettaa? Tai sitä, että pojan pitää tarjota treffeillä ja asia ei saisi olla niin. Nämä kaksi esimerkkiä, jotka ekana kirjasta nyt pompsahtivat mieleen, ovat jo kovin, kovin irrallaan suomalaisesta ajatusmaailmasta tai -kulttuurista. Tuollakin rahalla, joka moiseen läpyskään on laitettu, olisi voitu varmasti tukea nuoriamme huomattavasti järkevämmin. Lienee selvää, etten halua lasteni lukevan moista soopaa.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.