perjantai 10. lokakuuta 2014

Onhan ihan ok jättää kirja kesken?

Nick Hornbyn mielestä ainakin on. Itselläni tämän suhteen on vaikeuksia. kun aloitan kirjan, niin tiedän valmiiksi, että luultavasti tulen sen lopettamaankin. Yliopistossa opetettiin, että tieteellistä kirjallisuutta tulisi oppia lukemaan niin, että sieltä poimitaan tarvittavat kohdat eikä kahlata joka ikistä lukua läpi. Jopa näiden kirjojen osalta huomaan kuitenkin kääntäväni vain sivua toisen perään tunnollisesti.

Niinä harvoina kertoina jos jätän kirjan kesken on niissä ollut yleensä jotain poikkeuksellisen vastenmielistä minulle, mutta en oikeastaan edes muista milloin näin olisi tapahtunut. Useimmiten, totaalisen luovuttamisen sijaan, jätän kirjan niin sanotusti jäähylle. Ainoastaan Karamazovin Veljekset on kirja, joka ei vielä muutamaan vuoteen ole päässyt jäähyltä takaisin lukupinooni ja minä todella vielä pidän siitä kirjasta. Olosuhteet eivät aina vain ole suotuisia omassa elämässä tietynlaisille tarinoille. Infinite Jest puolestaan oli kirja, jonka oletin saavani luettua korkeintaan parin vuoden sisään, mutta huomasin ahmineeni sen parissa kuukaudessa. Tällä hetkellä ikuisuusprojektina on kummitellut vuoden ajan kirja Versaillen historiasta. Sitä luen parikymmentä sivua aina silloin tällöin, kunnes vaihdan siihen romaanin mikä aina onkaan sillä hetkellä luvussa.

Ainoa lääke, jonka tähän vaivaan olen keksinyt on, että pyrin täyttämään lukupinoni mahdollisimman hyvistä kirjoista. Yksinkertaiselta kuulostava neuvo, mutta yllättävän hankala toteuttaa. Takaraivossa on se pieni ääni, joka sanoo, että "poimi vaikka tuo kirja; se saattaa yllättää". Mutta minä haluan maksimoida sen positiivisen yllätyksen mahdollisuuden. Tiedän mistä pidän ja käytän paljon aikaa kirjalistojen, kirjailijoiden ja Goodreadsin tutkimiseen. Tuloksena on, että 95% kirjoista, joita valitsen, osoittautuu minulle vähintään viihdyttäväksi. Tämä ei tarkoita, että joutuisin aina turvautumaan niin sanottuihin "turvallisiin" kirjoihin. Ennemminkin luotan intuitiooni ja kokemuksiini lukupinoja laatiessani. Miksi siis käyttäisin aikaani tutkimusmatkailuun sokkona vain, koska siinä on jonkinlainen romanttinen kaiku? Maailmassa on batziljoona kirjaa minulta lukematta ja rajoitettu aika tehdä se. Pyrin siis käyttämään aikani mahdollisimman hyvin.

Mutta loppujen lopuksi lukemisen tulisi olla kivaa. Muistele niitä perimmäisiä syitä, jotka ovat saaneet sinut lukijaksi. Jos kirjaa lukiessa tulee olo, että nyt ei ole enää kivaa, niin ehkä se vain kannattaa laittaa syrjään. Odota muutama viikko ja jos kirja ei enää kutsu sinua, niin muista, että eivät ne lukemalla lopu. Seuraavaa kirjaa lukupinosta vain kiertoon.

1 kommentti:

  1. Keskenjättäminen on ok, vaikken muistakaan niin koskaan tehneeni. Oikeasti huonojen kirjojen lukeminen on nimenomaan sitä pahamaineista tervanjuontia ja väkisinkin vääntämistä sen sijaan, että lukeminen olisi kivaa ja aika lentäisi kuin siivillä.
    Minulle Seitsemän veljestä on aina ollut yksi pahimmista ja jollei sitä olisi pitänyt koulu(i)ssa lukea, olisin jättänyt sen kesken. Kaiken muun olen sietänyt vapaaehtoisesti, ainakin tähän mennessä.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.