Ars Fennica 2023


Ars Fennica 2023 -ehdokkaat esittäytyivät Kiasmalla. Tuore yhteisnäyttely kutsuu pysähtymään kaiken hälinän keskeltä.

Kiasman neljännessä kerroksessa avautui Ars Fennica -ehdokaiden yhteisnäyttely, jossa jokaisella ehdokkaalle on varattu oma huone.

Ehdokkaat ovat Henni Alftan ja Tuomas A. Laitinen Suomesta, Lap-See Lam Ruotsista, Camille Norment Norjasta ja Emilija Škarnulytė Liettuasta.


Henni Alftan



Pariisissa asuvan Henni Alftanin töiden yksinkertaisuus ja rauha vetoaa välittömästi huoneeseen astuessa. Muutamilla puhtailla väreillä toteutetut työt esittävät tiukkaan rajattuja hetkiä ja saavat pohtimaan mitä on tapahtumassa. On selvää, että jotain on meneillään, mutta Alftan on jättänyt töihin vain pieniä vihjeitä, kuin kyse olisi pelistä.


Tuomas A. Laitinen


Tuomas A. Laitinen on yhdistellyt teokseensa monenlaisia elementtejä. Ääntä ja videota hyödyntävä installaatio luo scifimäisen tunnelman, jossa erilaiset elämänmuodot yrittävät kommunikoida katsojan kanssa. Maailma karhun korvassa -teos on taiteen, tieteen ja eliömaailman symbioosi, joka hyödyntää ultraäänikaiuttimia niin, että äänimaailma muuttuu sen mukaan missä kohtaa huonetta kokija kulkee.


Lap-See Lam


Lap-See Lamin vanhempien ravintola ajautui 2010-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin monien muiden kiinalaisravintoloiden lailla. Teoksessaan Tales of the Altersea hän tutkii tuota sukupolvia lävistävää menneisyyttä rakentamalla muistojensa maailmoja uudestaan. Ravintoloiden 3D-skannausten avulla Lam on tehnyt maailman, jossa perinteiset kiinalaiset varjoteatterin hahmot seikkailevat. Taiteilija kertoi miten joissakin skannauksissa hävisi dataa ja hän päätti jättää lopputuloksen sellaisenaan teokseen, koska datan häviäminen kuvaa niin hienosti muistin fragmentaarisuutta.


Camille Norment



Camille Norment on luonut seesteisen tilan, jossa ääni tuntuu värähtelevän kehon läpi. Taiteilija pyytää istuutumaan ja kokemaan hetken. Hän puhuu kulttuurisesta psykoakustiikasta, jonka kuvailee olevan poliittisten, sosiaalisten ja kulttuuristen ilmiöiden tarkkailua äänen kautta. Hyminä, kurkkuäänet ja pienet ihmisäänin muodostetut melodiat muistuttavat jostain, mitä teemme usein ajattelematta. Kuin meditaationa, joka Normentin teoksessa on vahvistettu voimakkaaksi kokemukseksi.


Emilija Škarnulytė


Emilija Škarnulytėn teoksessa lähes universaalilta tuntuva mummolan kokemus on vahvasti läsnä. Hän on kuvannut omaa liettualaista isoäitiään Aldonaa, jonka sokeutumisen lääkärit ovat arvioineet johtuneen Tšernobylin onnettomuudessa levinneistä myrkyistä. He muun muassa kiertelevät videossa Grutas Parkissa, jonne on kerätty neuvostoajan patsaita. Teos välittää menneisyyttä aavemaisena dokumenttina, mutta on samalla hauraudessaan äärimmäisen kaunis.


Lisätietoa näyttelystä löytyy Kiasman sivuilta täällä. Jokainen teos kuvaa tavallaan eräänlaista irtautumista ja pysähtymistä ajassa. Vahvasti suosittelen kokemaan näyttelyn ja samalla äänestämään omaa yleisön suosikkia.


"Vuonna 1990 perustettu Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö – ARS FENNICA sr jakaa Suomen merkittävimmän, 50 000 euron kuvataidepalkinnon joka toinen vuosi.

Palkinto myönnetään taiteilijalle tunnustuksena korkeatasoisesta ja omaleimaisesta taiteellisesta työstä. Säätiön asettama palkintolautakunta nimeää ehdokkaat ja kansainvälisen taideasiantuntijan, joka valitsee ehdokkaiden joukosta palkinnonsaajan. Ehdokkaina on ollut Suomen, Pohjoismaiden ja Baltian maiden taiteilijoita.

Ars Fennica -ehdokkaiden näyttely on nähty Kiasmassa aiemmin viisi kertaa vuosina 2007, 2009, 2010, 2014 ja 2017."