Helsingin Kirjamessut olivat taas täällä ja tuntuu, että nyt päästiin taas kunnolla vauhtiin epävakaiden aikojen temmellyksissä. Kirjojen ystävät, kirjailijat ja kustantajat kokoontuvat yhteen halliin ja paperin kahina yltyy neljäpäiväiseksi kakofoniaksi.
Kirjamessut on minulle nyt sitä mitä Provinssirock oli joskus kauan sitten. Tapahtuma, joihin pitää lämmitellä kevyesti lenkkeilemällä ja suunnittelemalla ravinnonsaanti etukäteen. Tänä vuonna kävijöitä oli taas reippaasti.
Kirjabloggarit ovat aikaisempinakin vuosina olleet yleisön moikattavissa, mutta tänä vuonna piste oli paremmin organisoitu ja koko kirjasome edustettuna. Piste todella tuntui kaikille avoimelta ja oli monella tapaa erilailla kirjafanien paikka, kuin kuluttajien paikka. Kirjamessut ovat erityisesti itselle hyvin sosiaalinen tapahtuma ja jotain kirjafaneissa on, mikä tekee kohtaamisista mukavaa.
Vaikka miksipä ei messuja voisi pitää ihan vaikka vain shoppailureissuna. Vaikka ei ostaisi mitään, niin kirjojen koskettelu, selailu ja haistelu, tyydyttää jotain perustarvetta, jota on hankala määritellä. Kirjallisuuden ystävät kokoontuvat yhteisen esineen äärelle, joita käytävät ovat reunustettu äärimmilleen. Ne eivät ole Kirjamessuilla passiivisia kohteita, vaan messut antavat erityisen luvan päästää piilevät esinefetissit valloilleen.
Erityisen mukavat Kirjamessuista tekee se, että niillä ei tarvitse olla paksuja seteletukkoja taskussa. Tai edes tilillä juuri muuta kuin nuudelirahaa. Jos ei halua täyttää viimeisiäkin hyllytiloja uusilla teoksilla ja hoitaa kaikkia jouluostoksia, niin silkka elämyksellisyys on hyvä syy lähteä messuille.
Tietysti kirjailijoiden haastattelut ovat se upein ohjelmanumero, mutta pienkustantamoiden, levymessujen, divareiden ja kaikkien messupisteiden kiertäminen antaa ainakin hämärän kuvan kokonaisen kulttuurin tilasta.
Kulttuuri elää, muuntuu ja hengittää. Omat messuni koostuivat, Batmanista, Nietzschestä, vanhoista punk-vinyyleistä, oudoista kirjoista ja hienoista kohtaamisista. Väitän, että juuri näiden messujen kohdalla jokainen voi räätälöidä niistä juuri itselleen sopivat.
Kirjamessujen ympäriltä löytyy esimerkiksi Musiikkimuseo, halpoja lounaspaikkoja ja pääkaupunkimme pääkirjasto tien toisella puolella. Messujen aikana erittäin oleellinen piste poiketa on Varjokirjamessut Rauhananasemalla aivan Messukeskuksen vieressä. Keltainen talo näyttää siltä, kuin Pasila olisi kasvanut sen ympärille vahingossa ja varjomessujen ohjelma on vuodesta toiseen ajankohtaista, kiinnostavaa ja merkittävää.
Jään odottamaan ensi vuoden messuja mielenkiinnolla. Uskon uuden ohjelmajohtajan ottaneen nyt ensiaskeleitaan hyvään suuntaan ja uudistuksia olevan tulossa. Myös ensimmäistä kertaa messuilta löytyi jotain mitä olen itse kirjoittanut ja toivon ensi vuonna myös sen suhteen tapahtuvan enemmän. Nähdään siis taas.
Auta Lukupinoa ja kokeile BookBeatia ilmaiseksi:
(uusille asiakkaille)*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti