Uraanilamppu on kirjailija Harry Salmenniemen ja koreografi Valtteri Raekallion yhteistyön tulos, joka sai ensi-iltansa Helsingin Kruunuvuoren rannassa sijaitsevassa tyhjässä öljysäiliössä. Tämä oli samalla oma paluuni kulttuuritapahtumien pariin eristäytymisen aikana.
Öljysäiliö on itsessään maaginen paikka. Etenkin kun aurinko sattuu paistamaan niin voimalla, että se leikkaa säiliön sisätilaa kauniin terävästi läpi säiliön seinien pyöreiden reikien.
Tanssijoiden hitaat liikkeet valonsäteiden keskellä, jännitystä herättävä musiikki ja ihmisten varovaisuus toisiaan kohtaan asetti koko tapahtumalle heti tunnelman, joka vastasi sijaintinsa maagisuutta ja minulle siinä oli niin paluuta vanhaan kuin samalla uuden alkua.
Olin tosiaan katsomossa. Maski päällä ja kaukana muista ihmisistä, mutta ihan oikeasti katsomossa.
Yleisö sai itse valita missä istua ja esityksen aikana pystyi vapaasti vaihtamaan paikkaa. Tanssijat saattoivat vaeltaa ympäri säiliötä ja eri kohdassa tilaa saattoi kuunnella aina eri Salmenniemen novellia Antti Holman lukemana. Tätä kaikkea tuki Raekallion laatimat videoesitykset.
Koko tilaisuus vaikutti kuin isolta sosiaaliselta kokeelta, jossa ihmiset joutuivat omien valintojensa kautta valitsemaan mitä kokea esityksestä. Katse väistämättä harhaili muihin ihmisiin ja sitä odotti mitä nämä tekevät. Seuratako muita vai ollako se joka liikkuu. Lopulta sitä "parhainta mahdollista" kokemusta tuntui olevan turhaa metsästää, vaan esityksen kauneuden löysi kun antoi sen toimia omalla painollaan ja toimi itse omallaan.
 |
| Uraanilamppu. Kuva: Valtteri Raekallio |
Harry Salmenniemi kuuluu siinä ryhmässä "suomalaiset nykykirjailijat" aivan oman suosikkilistani kärkipäähän (siitä olenkin fanipoikaillut aiemmin esimerkiksi täällä). Oli jännittävä kuulla, että tämä lähti yhteistyöhön nimenomaan Raekallion kanssa, sillä tuosta kombosta vaistoaa heti, että luvassa on jotain omituista ja puhuttelevaa.
Salmenniemen novelleja lukiessa on usein noussut esiin ajatus siitä, että ei se saa olla siinä. Niiden tekstien täytyy räjähtää jonnekin kirjan sivuilta ja juuri tämän Raekallio onnistui tekemään säiliöllä. Teos on Raekallio Corp. -tanssiryhmän ja Zodiak – Uuden tanssin keskuksen yhteistuotanto, jossa tanssi ja novellit hämmästyttävän sujuvasti toimivat yhdessä.
Novellit sisältävät aivan järkyttävän kuivaa huumoria ja kritiikkiä niin neoliberalistisia ideaaleja kuin suomalaista nostalgiaakin kohtaan. Salmenniemi kaivaa meidän kaikkien sisältä jotain aivan liian todellista aivan liian julmasti, mutta tekee sen tavalla, joka saa aikaan iloa ja ymmärrystä.
Tanssijat Auri Ahola, Natasha Lommi, Anni Koskinen, Pekka Louhio, Oskari Turpeinen ja Eero Vesterinen liikkuvat erilaisissa lavasteissa upeasti ja aivan erityisen intensiivisesti. Yleisöön otettiin vahvasti kontaktia katsein ja elein (jos katsekontakti häiritsee, niin kannattaa muistaa, että tässä tilanteessa on täysin ok olla vastaamatta siihen) ja tanssijoiden välittämät tunteet käyvät niin yksiin omien tunteiden kanssa novelleja kuunnellessa, että koko tilanteessa on jonkinlainen telepatian tuntu. Turpeinen herätti mielenkiintoni jo aikoinaan Yhteinen iho -teoksessa ja oli ilo päästä seuraamaan tämän työskentelyä jälleen.
 |
| Uraanilamppu. Kuva: Valtteri Raekallio |
Uraanilamppu on esitys, joka toimii niin monella tasolla, että sen perässä ei yhdellä katselukerralla juurikaan pysy. Eikä tarvitsekaan pysyä.
Tämä on teos, jossa käsitellään suomalaista yhteiskuntaa uimalla sen pohjamudissa. Tämä on tavattoman herkullista, ironista, ilkeää ja hauskaa leikkiä traditioilla ja normeilla. Tässä sanat muuttuvat liikkeeksi mitä upeimmassa tilassa ja tässä minä palasin katsomoon aivan täydellisissä puitteissa.
Lisätietoa esityksestä löytyy Zodiakin sivuilta täällä.
Taiteellinen suunnittelu ja toteutus: Valtteri Raekallio
Kirjailija: Harry Salmenniemi
Lukija: Antti Holma
Tanssijat: Auri Ahola, Anni Koskinen, Natasha Lommi, Pekka Louhio, Oskari Turpeinen, Eero Vesterinen; työharjoittelijat Jenni Honkamaa, Julia Mäkelä, Laura Kärkäs ja Vilma Mankonen / Riveria, Outokumpu, tanssin koulutus
Tekninen tuottaja: Lauri Lundahl
Lavastaja: Aino Koski
Lavasterakentajat: Jyri Sucksdorff ja Tuomas Siltala
Avustava lavastaja: Virpi Nieminen
Valosuunnittelija: Jukka Huitila
Äänisuunnittelija: Aki Päivärinne
Pukusuunnittelija: Kaisu Hölttä
Avustava koreografi: Jarkko Mandelin
Videoprojisointien ohjaus ja käsikirjoitus: Valtteri Raekallio
Videoprojisointien kuvaus ja leikkaus: Thomas Freundlich / Lumikinos Productions Oy
Tuotantoassistentit: Riikka Lakea, Sofia Suomalainen, Sanja Kulomaa / Pragma Helsinki
Tuotantoassistentti, avustava esiintyjä: Sofia Ruija
Esitys nähty medialipulla
Mainoslinkit merkattu: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti