Jäämeri on vilahdellut aiheena omassa elämässäni nyt tiuhaan. Olen vähemmän luontoihminen kuin haluaisin olla, mutta jäämeri on jostain syystä kutsunut ja tuntuu, että lähiaikoina todella moni on sinne syystä tai toisesta matkannutkin. Pelkästään tämän vuoksi olisin jo luultavasti tarttunut nyt käsiteltävään kirjaan, mutta sen asetelmassa vetosi jokin muukin.
Siina Tiuraniemi on Kajaanista lähtöisin oleva, helsinkiläistynyt kirjailija, jolta on aiemmin ilmestynyt romaani Kukkia Birgitalle. Ihastuin tämän selkeään tyyliin Jäämerta lukiessa ja aidon oloinen parisuhteen kuvaus kiinnosti. Jäykät sukupuolien roolit olivat poissa ja hahmot tuntuivat yksinkertaisesti aidoilta.
Kirjaa lukiessa tuli mieleen aiemmin lukemani Merikirja*, joka on lähes kaikin tavoin erilainen tarina, mutta tietynlainen luonnon ja ihmisen suhde yhdistää molempia. Vaikka kytkös on tavallaan hatara, niin suosittelen tutustumaan tuohonkin teokseen.
Siina Tiuraniemi. Kuva: Timo Tiuraniemi |
Jäämeri on kirja, jossa tehdään matkaa läpi Suomen ja lopulta pidemmällekin. Jouni ja Laura ovat jo laittaneet avioeron vireille ja asuvat erillään. Jounin etäiseksi jäänyt äiti kuolee yllättäen ja Laura lähtee ajamaan tätä ja pariskunnan kahdeksanvuotiasta poikaa Helsingistä pohjoiseen.
Pitkän reissun aikana ehtii tapahtumaan paljon. Kyllä, siitä muodostuu matka myös parisuhteen avaamiseen ja ainekset ennalta-arvattaviin käänteisiin olisivat nyt kasassa, mutta lopputulos ei ehkä ole sitä mitä ajattelisi.
Monin tavoin kirjan kerronta poikkeaa perinteisestä ja erityisesti hahmojen sisäinen maailma aukeaa eriskummallisen tarkasti ja tunnistettavasti lukijalle. Erityisesti pidän miten Lauran äitiys näytetään hyvinkin epätäydellisenä, mutta se tehdään tuomitsematta. Kirjassa puretaan jonkin "täydellisen äitiyden" myyttiä ymmärtävällä tavalla ja löydetään välimuotoja pullantuoksuisen lapsuuden ja täyden rappion välillä.
Myös aivan erityinen kertojaääni kirjassa tekee siitä omanlaisensa. Tämä radikaalisti kaikkitietävä kertoja on huolehtiva ja pehmoinen lukijaa kohtaan; tämä huomauttaa jos jokin kohta on tärkeää muistaa tulevilla sivuilla tai huolehtii tarkkaan, että tiedät kuka kukin on. Tarinan rakennetta kertoja kuvailee sinulle aina välillä ja tiedät miksi joitain asioita korostetaan ja voit itse vain loikoilla kirjan turvassa.
Tuolle myyttiselle kertojalle on annettu nimikin, "Ei-Kai", sekä muutenkin yllättävän tärkeä rooli tarinassa. Tulee olemaan vaikea luopua tästä ja toivoisin Ei-Kain tulevan auttamaan minua myös seuraavien lukemieni kirjojen kanssa, koska joskus sitä vain kaipaisi tuollaista opasta tarinoiden keskellä.
Jäämeri on road-trip -kirjojen kärkeä ja tarjoaa aidosti mielenkiintoisia hahmoja, joiden kohtaloista välittää. Se tutkailee parisuhdetta ja vanhemmuutta lukijaa säästelemättä, mutta onnistuu olemaan pirun hauska ja viihdyttävä lukukokemus.
Kannen salama ei ole siinä sattumalta, vaan David Bowie on tärkeä osa tarinaa (kuten esimerkiksi myös Optimus Prime). Erityisesti suosittelen laittamaan Bowien Hunky Dory -albumin soimaan lukukokemuksen seuraksi. Itsellä se jäi levylautaselle pyörimään vielä lukemisen jälkeen jotta voin nyt sen tahdissa miettiä reissua jäämerelle.
Siina Tiuraniemi, 2020, Jäämeri, Minerva
Käy seuraamassa:
*mainoslinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti