Lucas Cranach vanhempi | d. ä. | the elder piiri | krets | circle Dido, 1547 öljy lehmuspuulle | olja på lindträ | oil on lime wood Kunstsammlungen der Veste Coburg Kuva: www.kunstsamlungen-coburg.de |
Lucas Cranach – Renessanssin kaunottaret on Sinebrychoffin taidemuseon tuore näyttely, jossa ensimmäistä kertaa esitellään Lucas Cranach vanhemman (1472 - 1553) teoksia Suomessa. Tummasävyiset ja kauniit maalaukset kiehtovat ja herättävät kysymyksiä oman ajan kauneusihanteista.
Lucas Cranach on saksalainen renesanssimestari, joka edustaa itse aikansa porvaristoa. Tällä oli useita yrityksiä ja hyvä toimeentulo sekä vaikutusvaltaisia ystäviä, kuten Martin Luther, jonka muotokuva löytyy Sinebrychoffiin näyttelystä. Cranach toimi myös Wittenbergin pormestarina.
Cranachin tuotanto on erityisen laaja tuhansine teoksineen, mutta näyttely on ottanut näkökulmakseen nimeomaan naiskauneuden. Cranach maalasikin poikkeuksellisen useita alastonkuvia. Ehkä osittain siksi, että tämän kaverin suorittaman uskonpuhdistuksen jälkeen hartauskuvien tilaus väheni, mutta alastomien naisten kuville löytyi toimeksiantajia.
Museon omista kokoelmista löytyvät teokset Nuoren naisen muotokuva (1525) ja Lucretia (1530) toimivat näyttelyn teeman inspiraationa.
Teoksissa nainen on selkeästi asetettu katseen kohteeksi ja esimerkiksi Lucretia on maalauksessa suorittamassa itsemurhaa raiskauksen jälkeen. Aihe, jota ensinäkemältä kauniista kuvasta ei heti tulkitsisi. Ei ole kuitenkaan hankala tulkita, että maalaus on luultavasti laadittu nimeomaan miehisen katseen kohteeksi. Tämä saa pohtimaan jatkuvat samankaltainen naisen kuvaus myös tänä päivänä.
Useat Cranachin töiden naiset ovat jääneet tuntemattomiksi. Onkin esitetty kysymys, että onko kyse muotokuvista vai edustavatko maalaukset aikansa ihanteellista naiskuvaa. Onko teosten naisilla siis muuta funktiota kuin olla kauniita.
Annamari Vänskä kirjoittaa näyttelyn katalogissa Cranachin tavasta tuottaa taidetta kuin liukuhihnalta. Miten tämä loi markkinoille nopeasti hyvin samankaltaisia kuvia ja näin oli tavallaan lähellä nykyaikaista taideteollisuutta.
Vänskä myös käsittelee Cranachin tapaa kuvata naista. Esimerkiksi Aadam ja Eeva -teoksessa näkyy tietty asenne hahmojen olemuksessa. Hahmot nojautuvat eteenpäin ja Eeva katsoo suoraan kohti kuvan katsojaa itsetietoisena ja häpeilemättä. Nykykatsojan pohdittavaksi jää, käyttikö Cranach näennäisen siveellisiä aiheita voidakseen myydä alastonkuvia varakkaille miesostajille. Toisaalta juuri se häpeilemättömyys voi johtaa toisenlaisenkiin tulkintaan. Vänskä kirjoittaa:
"Maalaukset tuntuvat vihjaavan myös, että raja pornografisen kuvan ja taiteen välillä on aina ollut veteen piirretty ja että alastomalla naiskeholla on vuosisatainen traditionsa rajoja rikkovan miestaiteilijan brändin rakennusaineena. Olisi kuitenkin liian helppoa tuudittautua ajatukseen, että Cranachin naiset toisintavat vain sitä kulttuurista maneeria, jossa miehinen valta piiloutuu siveltimenvetoihin ja naisen paikka on julkisessa spektaakkelissa. Tätä vastaan sotivat Cranachin naisten katseet. He eivät laske katsettaan eivätkä peitä sukupuolielimiään eteenpäin kumartuen Venus pudica -konvention mukaisesti. Painvastoin, Venukset ja Lucretiat ovat tietoisia siitä, että heitä katsotaan - ja tuntuvat ottavan siitä kaiken irti."
Cranachin maalaukset ovat inspiroineet monia tämän jälkeen tulleita taiteilijoita. Kuuluisana esimerkkinä Picassoa, jonka töitä löytyykin osana näyttelyä. Myös Cranachin aikalaisen ja oman esikuvan Albrecht Dürerin teos on mukana näyttelyssä.
Puupiirrosten ystäville näyttely tarjoaa kokonaisen huoneellisen herkkua. Lucas Cranachin puupiirrokset ovat hieno osa näyttelyä ja taiteilijan esittelyä, mutta myös avaava kurkistus puupiirroksen historiaan.
Erityisen kiinnostava linkki nykypäivään näyttelyssä ovat saksalaisten korutaiteilijoiden teokset. Cranachin maalauksissa on näyttäviä koruja naisten yllä ja ne toimivatkin ikään kuin varhaisina muotikuvan korvikkeina. Nykytaiteilijat ovat luontevasti siis ottaneet niistä inspiraatiota töissä, joita on nyt mahdollista nähdä Sinebrychoffilla.
Lisätietoa näyttelystä löytyy Sinebrychoffin taidemuseon sivuilta täällä. Sitten tietty kannattaa samalla kipaista sinne museon yläkertaan, jossa on pysyvästi Paul ja Fanny Sinebrychoffin koti.
Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti