Eeva Maria al-Khazaalin toinen runokokoelma Että näkisin siitä unia, tuntuu henkilökohtaiselta. En kuitenkaan arastellut lukea sitä, vaan tuntui, että ihan luvan kanssa tarkastelen jonkun toisen elämää.
Että näkisin siitä unia koostuu aforistisista katkelmista, mutta välillä liikutaan soljuvimmissa ajatuksissa niin, että teoksessa on aaltomainen rytmi.
 |
| Teos on julkaistu myös englanniksi |
Aaltoilu päättyy lopussa kuin rantaan. Teoksen päättävä runo Uni, on.. noh, unenomaisesti etenevä ajatusten virta, jossa aikaisempi ajatus tuntuu aina synnyttävän seuraavaa. Vähän kuten unissa.
Välillä tuntui, että luen rakkausrunoja, mutta en onneksi kokenut liiallista kauneutta niissä. Ainakaan siinä ylitsevuotavan makeassa mielessä.
En osaa asetella al-Khazaalin runoja mihinkään muun runouden jatkumoon, koska en vain ole niin perehtynyt siihen maailmaan. Poimin paloja sieltä täältä ja tämänkaltaiset teokset antavat silloin paljon. Pääsin tuntemaan sitä omaa oivallusta runoja lukiessa. Jotain tuttuutta, jonka kautta pystyin sitomaan näitä sanoja omaan elämään. Toisaalta se tuntuu kovin itsekeskeiseltä tavalta nauttia runoudesta, mutta toivon muidenkin saavuttavan sen tilan lukiessa.
”[…]
näen unia, joissa olen
toinen minä, tämä nainen,
minäkertoja, punatut huulet
peilikuvassa.
En ole vain uneni tulkinta.
Suurin osa elämästäni
on tapahtunut unessa.
Näen kuinka sanani mitta
on raskas, sen pulssi hidas
kuin kuoleva lintu ajotiellä,
[…]”
Eeva Maria al-Khazaali, 2018, Että näkisin siitä unia, Ntamo
Käy seuraamassa lukupinoa näissä nuorisolaisten medioissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti