1.6.2017

Harry Salmenniemi - Uraanilamppu ja muita novelleja



No niin, tässä se on! Vuoden paras kirja. Harry Salmenniemen novellikokoelma, joka pyyhkäisi tämän lukijan jalat alta.

(Vuosi ei ole vielä puolessavälissäkään, joten olen vielä valmis toki syömään sanani)

Harry Salmenniemi on suomalaisen runouden ja kirjallisuuden jonkinlainen kauhukakara Jyväskylästä. Tämä sekoittaa, uudistaa ja hämmentää kirjallista perintöä rankalla kädellä ja tällä kertaa lopputuloksena syntyi jotain todella herkullista.

Uraanilamppu ja muita novelleja on kirja, jota ei voi oikeastaan kuvailla, vaan se on pakko kokea itse ja näin ollen seuraava blogiteksti on lähes turhaa lässytystä. Tästä huolimatta tunnen henkilökohtaista tarvetta purkaa lukemaani tekstiksi.

Aloitusnovelli Uraanilamppu on pastissi Juhani ahon novellista Siihen aikaan, kun isä lampun osti. Siinä isä tuo kotiin lampun joka valaisee niin, että sen loisteessa näkee vaikka nuppineulan naapurin lattialla.
"Lautamiehen miniällä oli nuppineula rinnassa, mutta kun hän heitti sen lattialle, se putosi lautojen raosta betonin sisään. Vaikka valonsäteet läpäisivät puun, ne eivät tunkeutuneet betonin läpi, ja niin nuppineulaa ei löytynyt.    Ei se meidänkään lamppu ihan kaikkeen pysty, isä sanoi leveästi hymyillen."

Novelli asetti loistavasti sävyn tulevalle. Luvassa ei ole mitään suoraviivaisinta kerrontaa tai niitä tavanomaisimpia tarinoita. Nyt ollaan tilassa, jossa normaali määritellään uusiksi.




Kirjassa on 13 novellia, joista muodostuu yllättävän eheä kokonaisuus, ottaen huomioon miten näennäisen irrallisia ne ovat aiheiltaan. Teksteissä viitataan Uraanilampun tavoin useisiin suomalaisiin teoksiin ja rakennetaan monin tavoin kirjallisuuden perinteiden päälle, koko ajan luoden kuitenkin jotain uutta ja hyvin omaperäistä. Jo kirjan pelkistetty kansi huokuu tätä ajatusmaailmaa, jossa otetaan jotain todella arkisen oloista ja näytetään se vain ihan hitusen uudessa valossa.

Yksi lempinovelleistani kirjassa on Fantastinen salaatti. Siinä kuvaillaan salaattia, joka sisältää järjettömän määrän ainesosia, joiden ei ihan heti voisi edes kuvitella sopivan yhteen. Kokonaisuuden tekee lopulta fantastiseksi mainio salaatinkastike. Tämä on myös loistava esimerkki siitä miten vaikea kokoelmasta on kirjoittaa. En vain pysty kertomaan miksi monimutkaisen salaatin resepti on yksi hienoimmista asioista joita olen lukenut.

Novellin Miksi koskit penikseeni häpeätön ja raaka itsetutkiskelu on nautinnollista luettavaa ja Kertomuksen tapa kuvailla kertomusta saa lukijan kihertelemään ihan vain sen nokkeluudesta. Tunnet itsesi kuninkaaksi taas tarjoaa inhorealismia, mutta niin puhtaalla tavalla. Sen kertojaa vihaa, mutta teksti vain on niin nautinnollisen rehellistä.

"Vuosi vuodelta olen alkanut vihata laiskuutta yhä enemmän. Vihaan niitä, jotka eivät yritä täysillä elämässä. Vihaan masentuneita ihmisiä, hitaasti käveleviä lihavia vätyksiä, jotka eivät tee itselleen mitään. Vihaan itsetyytyväisyyttä, sillä se johtaa väistämättä keskinkertaisuuteen.   Olen alkanut vihata vaimoni sisaria, etenkin hänen pikkusiskoaan, joka on lapsen kanssa kotona eikä kehitä itseään millään tavalla. Vihaan hänen veljeään, joka on saman ikäinen kuin minä, mutta ei ole saavuttanut mitään eikä tunnu edes huomaavan sitä."

Salmenniemi tuntuu pyrkivän uudistamaan kieltä ja käyttää novellia tekstimuotona kuin leikkikenttää. Tämän runojen maailma on kuin uinut vaivihkaa novellien maailmaan ja olisi jännittävää nähdä mitä tapahtuu jos se muuntuisi myös pidemmäksi proosaksi.

Kuin luin tätä novellikokoelmaa, olin aidosti innoissani koko prosessin ajan. Jo siitä huomaa kirjan olevan hyvä, että spontaanisti nousin vähän väliä lukutuolilta ja hihkuin kyllästyneille korville mitä kaikkea Salmenniemi oli keksinyt. Yritin selittää miten olin löytänyt jotain aidosti uutta ja virkistävää. Toki lässytykseeni kyllästyttiin nopeasti kun lässytyksen kohde ei ollut vielä itse lukenut kirjaa.

Lukekaa tämä!


Harry Salmenniemi, 2017, Uraanilamppu ja muita novelleja, Siltala, arvostelukappale


1 kommentti:

  1. Tämä oli riemastuttava! Fantastisen salaatin ohella pidin erityisesti niistä kahdesta novellista, joissa puhuttiin kirjoittamisesta. Nautinnollista vyörytystä ja niin taidokasta kieltä.

    VastaaPoista