Stoner
Kirjan "uudelleenlöytyminen" on onni. The New Yorker kutsui sitä "suurimmaksi Amerikkalaiseksi romaaniksi, josta et ole koskaan kuullut". Tämä piti ainakin minun kohdallani paikkansa. Huomasin heti ensimmäisten sivujen jälkeen lukevani, jotain mikä ilmiselvästi kuuluu osana omaan suosikkilukemistooni. Kirja tuntui heti vanhalta tutulta sen lajitoveriensa ansiosta ja olen jopa hieman häkeltynyt siitä, että tämänkaltainen teos olisi täysin jäänyt itseltäni huomaamatta ilman sen uutta markkinointia. Pistää ajattalemaan, että se oma lempikirja saattaa vielä lojua unohdettuna jonkin divarin tai kirjaston hyllyllä. Tämä on sekä pelottava että jollain tapaa toiveikas ajatus. Pistää vähintään kumartamaan hieman syvemmälle seuraavalla kerralla, kun tongin niitä kirjakauppojen poistokoreja.Stonerin hahmo huokuu syvää tunnetta, joka kuitenkin tukahtuu siihen sivistyneeseen tapaan, jolla tuli luovia läpi 1900-luvun alun seurapiireissä. Stoner on maatilan poika, joka löytää kuitenkin kutsumuksensa akateemisesta maailmasta. Tämä saa syvän innostuksen opiskella kirjallisuutta ja Williams kuvaa tämän uran etenemistä opiskelijasta opettajaksi ja lopulta maalaa kuvan kokonaisesta ihmiselämästä. Stonerin elämään astuvat perhe ja velvollisuudet, joita kohtaan tämä on tunnollinen. Tapahtumat tämän elämässä kuitenkin tapahtuvat vailla Stonerin varsinaista kontrollia ja elämä pitää tätä tiukasti otteessaan. Työ vaikuttaa olevan asia, josta Stonerilla itsellään on suurin kontrolli ja tälle hän antautuukin vaihtelevalla intohimolla.
Williams on kirjallinen kirurgi. Tämä ottaa ihmisen elämän ja
viiltää tarkasti ja rehellisesti sen auki niin, että lukijan on pakko
myöntää tunnistavansa jopa henkilökohtaisesti myös ne ikävimmät puolet
Williamsin kuvailemasta maailmasta. Kieli ei ole turhan maalailevaa, vaan yksinkertaisuudessaan jotenkin puoleensavetävää. Luen harvoin englanninkielistä kirjallisuutta suomeksi käännettynä, mutta nyt tein poikkeuksen. Tämä saattoi olla virhe, sillä vaikka suomennos oli mielestäni erittäin hyvällä maulla toteutettu, niin siitä jäi pelko, että olen saattanut nyt menettää jotain Williamsin omasta tyylistä käännöksessä. Onneksi minulla on kuitenkin vielä edessä koko Williamsin muu tuotanto luettavana alkuperäiskielellä. Ensi vuonna Bazarilta on tulossa myös halukkaille uusi Williamsin suomennettu teos (Butcher's Crossing).Stonerin maailma on alakuloinen, mutta Williams onnistuu kuitenkin säilyttämään siinä eräänlaisen puhtauden, joka ei saa kirjaa vaikuttamaan masentavalta. Oikeastaan tarinassa on kyse onnellisuudesta ja miten monia tapoja sitä on saavuttaa. Stonerin puolesta ei tunne sääliä ja pettymystä vaan toivoa. Hän on onnellisuuden kapinallinen, joka löytää onnensa sieltä missä muut näkisivät vain arkisuutta. Asiat vain tapahtuvat toisensa perään ja Williamsin tarina etenee kuin panssarivaunu. Turhalle dialogille ei uhrata aikaa vaan joskus hahmojen jopa ilmoitetaan vain "sanoneen jotain" tai "mumisseen jotain vastaukseksi". Tämä on piristävää. Se saa itse tarinan nousemaan esiin vahvemmin ja antaa Williamsin teräville ihmismielen kuvauksille enemmän voimaa.
Romaanista huomaa sen olevan jossain määrin omaelämänkerrallinen. Kuten Stoner, Williams itsekin toimi opettajana Missourin yliopistossa ja etenkin kirjan aivan viimeinen sivu antaa lukijalle suorastaan kylmät väreet kun ajattelee Williamsin ja tämän hahmon yhtäläisyyksiä, joita lukija saattaa vähintään päässään hahmotella. Williams kuoli vuonna 1994, joten tämä ei valitettavasti ikinä päässyt näkemään millaisen vastaanoton kirjansa voi saada kun se saa uuden elämän.
Tämä on kirja, jota on hankala laskea käsistään. Tunnen löytäneeni jotain uutta kirjallisuuden maailmasta tämän kirjan myötä.