Je Suis Charlie

Mitä tapahtui Charlie Hebdon toimistossa eilen aamupäivällä oli tragedia etenkin siellä kuolleiden omaisille. Kaksi miestä avasi tulen toimittajia ja pilapiirtäjiä kohtaan ja huusivat kostavansa profeettansa puolesta. Hetkeä myöhemmin nämä ampuivat vielä kaksi poliisia ja pakenivat.

Omaisten lisäksi tämä oli tragedia myös vapaalle journalismille ja sananvapaudelle. Teko oli kiistämättä suora hyökkäys näitä kohtaan. Charlie Hebdo oli ääriuskovaisten kohteena jo 2011 julkaistuaan pilapiirroksen profeetta Muhammadista. Myös tämä tapahtuma sai alkunsa pilapiirroksista. Satiirista, johon lehdistöllä on ollut vapaus jo historiallisesti.

Vaikka tapahtuma oli tragedia, niin ei pidä kuitenkaan ymmärtää, että se olisi ollut tappio sananvapaudelle. Vastareaktio etenkin Ranskan kansan puolelta oli jopa ihailtavan voimakas ja myös sosiaalinen media heräsi raivokkaisiin reaktioihin. Aamulla maailman lehdet osoittivat tukensa Charlie Hebdolle etusivuillaan (Hesari mainosti uutta Seattia). Pelko ja terroriteot eivät enää kykene horjuttamaan meidän tiedollista kulttuuriamme. Vaikka media saa usein aiheellistakin kritiikkiä osakseen, niin sen vahvuutta ei voi enää kyseenalaistaa.

Juuri Pariisin valikoituminen tähän tekoon oli monella tapaa surullista. Isku sananvapautta kohtaan on varsinaisen fyysisen teon lisäksi erittäin voimakkaasti symbolinen teko. Pariisi toimii, muun muassa suuren vallankumouksen näyttämönä, vapauden, veljeyden ja tasa-arvon symbolina. Hyökkäys kohdistui monella tapaa sivistystämme vastaan.

Puhuin aiemmin teon olevan ääriuskovaisten tekemä. Moni ehkä pitää termiä ääri-islamisti turvallisempana. Tai kenties vain neutraalimpi "terroristi". Tekijöiden päämäärä oli kuitenkin herättää pelkoa. He uskovat niin vahvasti omaan ideologiaansa, että sitä uhkaavat ajatukset herättävät näissä vihaa ja pelkoa, joka vastavuoroisesti kohdistetaan johonkin toiseen vieraaseen ja uhkaavaan.

Syntyy fanaattisuutta ja ääriliikkeitä joiden kitkemiseen on olemassa varsin heikosti keinoja. On kuitenkin muistettava, että vastassa ei ole puhdas ideologia tai uskonto vaan ihmiset joiden ajatteluun nämä pirut ovat vaikuttaneet. Eräs pariisilainen nimeltä Voltaire sanoikin jotain sen tyylistä, että fanaattisuus on ajattelua, joka vain yrittää naamioitua uskonnoksi.

Kun vastakkain ovat fanaattisuus ja sananvapaus, niin on hankala kuvitella näitä yhdenvertaisiksi kumppaneiksi. Eilen fanaattisuus iski takaisin pilapiirrosta vastaan tavalla, jota ihmiset piirrosten takana eivät olisi ansainneet. Jos haluat kysyä "miksi sitten julkaista näitä piirroksia?", kuvittele saman lauseen tilalle vaikka "miksi se käytti niin lyhyttä hametta?" tai "miksi se avasi suunsa miestänsä vastaan?". Sananvapaus ei ole itsestäänselvyys eikä sen puoleen vapaa journalismikaan. Lukevina ja ajattelevina ihmisinä hyökkäys näitä arvoja kohtaan on samalla hyökkäys meitä kohtaan.

Jos haluamme pitää vapautta jonkinlaisena arvona elämässä, niin on hyväksyttävä, että se ei tule ilmaiseksi. Toivottavasti näin kallista hintaa siitä ei kuitenkaan enää tarvitsisi maksaa.