I Am Malala: The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by the Taliban, 2013

Tiesin Malala Yousafzain olevan merkityksellinen henkilö ja tämän kirjan olevan nyt hyvin ajankohtainen. Taistelu tyttöjen koulutuksen puolesta on huomionarvoisimpia taisteluita maailmassa tällä hetkellä ja Malala on toiminut monella tavalla tämän taistelun kasvoina. Kun olin lukenut Malalan kirjaa jonkin aikaa eteenpäin, havahduin kuitenkin täysin uudella tavalla tämän kirjoittaman kirjan merkityksen suhteen.

I am Malala on tärkeä kirja. Ei pelkästään ajankohtaisuudessaan, vaan sillä on myös historiallista merkitystä. Kirjaa on hankala olla vertaamatta Anne Frankin päiväkirjaan. Molemmat kirjat toimivat nuoren tytön kuvauksena suuresta hallintakoneistosta, joka painaa näiden yllä. Frankin kuvaus tapahtumista on henkilökohtaisempi ja tämä luuli kirjoittavansa vain itselleen. Malala taas kirjoittaa tietoisesti koko maailmalle ja sitoo omat kokemuksensa laajempiin kokonaisuuksiin kuin Frank olisi ullakoltaan ikinä kyennyt.

Malalan ymmärrys maansa tilanteesta on huimaava. Tämän tietomäärä politiikasta ja yhteiskunnasta ylittää sen mitä nuorelta ihmiseltä voisi odottaa. Teksti vaikuttaa ajoin hyvinkin akateemiselta ja on hauska välillä huomata nuoren tytön ajatusten nousevan kuitenkin pinnalle. Samalla kun Talibanin levittäytyminen koskettaa Malalan elämää, niin koskettavat sitä myös kaverien kanssa kilpailu koulumenestyksestä ja Twilightin tai Ugly Bettyn kaltaiset tv-ilmiöt. Erityisen hauska yksityiskohta olikin kun Nobel palkittu rauhanedistäjä nimeää juuri Ugly Bettyn yhdeksi esikuvistaan. Toisaalta tämä on hyvin ymmärrettävää. Malala kuvailee kuinka tämän haaveena on olla vapaa journalisti New Yorkissa aivan kuten Betty. Tämä haave saattoi varmasti tuntua hyvin kaukaiselta Malalan elämässä kun näytti siltä, että Taliban onnistuisi lakkauttamaan tyttöjen oikeuden opiskeluun.

"Koulutus, koulutus ja koulutus", nimesi Halonen kolmeksi tärkeimmäksi tekijäksi tyttöjen tasa-arvon edistämiseksi. Tämä on kirjan tärkein teema ja sanoma, josta Malala sanoo haluavansa itsensä muistettavan. Vuonna 2012 Talibanin jäsen astui Malalan koulubussiin, kysyi tätä nimeltä ja ampui kolme laukasta tämän päähän. Vastoin odotuksia, Malala ja kaksi muuta iskun kohteeksi joutunutta tyttöä selvisivät kaikki. Nyt Malala pelkää, että hänen viestinsä hukkuu tämän tapahtuman alle ja toivoo ainoastaan, että olisi ehtinyt keskustelemaan ampujansa kanssa ja selittämään miksi pitää koulutusta niin tärkeässä asemassa.

Malala sai tilaisuuden kertoa ajatuksensa maailmalle ja käytti sen paremmin kuin moni ihminen historiassa on kyennyt. Etenkin Suomessa on koulutus todella helppoa nähdä itsestäänselvyytenä. Onkin hyvin tärkeä muistaa, että sitä se ei ole. Mikään ei edistä tasa-arvoa koulutuksen lailla. Köyhissä maissa puolet naisista eivät kuitenkaan pääse suorittamaan koulutustaan loppuun. Tämä luo maailmaa, jossa tasa-arvon ja hyvän elämän edellytykset eivät voi täyttyä.

Malala on saanut teini-ikään tullessa enemmän aikaan kuin moni koko elämässään. Pienen syyllisyyden piston voi siis tuntea tätä lukiessa, mutta samalla on hyvin mielenkiintoista seurata mitä tämän tulevaisuus tuo tullessaan. Malalan viesti on inspiroiva ja tuotu esiin vaatimattomasti sekä usein sellaisella viattomuudella, että on hankala kuvitella sitä vihaa, jota Malala on synnyttänyt Talibanin kaltaisissa järjestöissä. Malala voitti taistelunsa, mutta on poikkeus säännössä. Siksi kirja ja sen sanoma on tärkeä. On uskomatonta, että viha ja pelko edelleen hallitsee niin isoa osaa maailmasta, että on edes olemassa keskustelua tyttöjen oikeudesta kirjoihin. Meille se on arkipäivää, mutta oikeudet eivät ole itsestäänselviä. Jos emme kiinnitä huomiota muiden oikeuksiin, tulemme olemaan yksin kun omat oikeutemme ovat uhattuna.