19.2.2020

Poika - KOM-teatteri


KOM, Poika, Paavo Kinnunen ja Niko Saarela, Kuva: Marko Mäkinen

Poika KOM-teatterissa sai odotetun ensi-iltansa ja vastaanotto on ollut positiivista. Näytelmä on järkyttänyt, ihastuttanut ja saanut ajattelemaan. Siinä on jotain mikä vetoaa sekä pelkoihimme että läheisyyden tarpeeseemme. Se kuvaa perhettä ja voimia, jotka siihen kohdistuvat. Usein sellaisia ylivoimaisiakin.

Florian Zeller on teatterin ja kirjallisuudenkin alalla nimi, joka herättää puhetta ja tätä on jopa kutsuttu aikamme kiinnostavimmaksi näytelmäkirjailijaksi. Kävin katsomassa Zellerin kirjoittaman näytelmän Täydellinen lauantai Helsingin kaupunginteatterissa. Poikaa katsoessa tuli välillä mieleen, että jotenkin kaupunginteatterin ja KOMin maailmat kohtasivat tässä näytelmässä.

Poika on kantaaottava näytelmä, mutta ei oikeastaan tarjoa uusia näkökulmia vaan ennemminkin pyrkii heiluttamaan sitä normaalin perhe-elämän maailmaa. Riikka Oksasen ohjaus on selkeä ja lavastus heijastelee sitä. Yleisölle annetaan vahvoja samaistumisen paikkoja ja sitten välillä tiputetaan äkisti jonnekin pimeään. Järkytys on se mitä meiltä kalastetaan ja siinä myös onnistutaan.

Näytelmässä poika haluaa muuttaa isänsä luo kun kaikki ahdistaa äidin katon alla. Isä ja tämän uusi vaimo ottavat pojan luoksensa, mutta ahdistus seuraa perässä. Poika ei jaksa ja huutaa tuskaansa silloin kun ei ole vain väsyneen oloinen. Tätä ei kiinnosta koulu ja isä huutaa ymmärtämättömyydestään. Miksi poikaa ei kiinnosta mikään? Eikö tämä voisi edes kertoa, että mikä helvetti vaivaa? Auttaahan tässä vain haluttaisiin.

Niko Saarela ja Ria Kataja Valokuva: Marko Mäkinen

Joskus pelkkä rakkaus ei kuitenkaan riitä. Ei perhe, eikä ymmärrys. Joskus ulkopuolinen apu on sitä mitä tarvitaan, mutta se ei ole yksinkertaista. Niin autettava kuin auttajakin tuntuvat usein olevan kaukana toisistaan

Poikaa näyttelevä Paavo Kinnunen kiinnitti huomioni jo näytelmässä Riistapolku, jossa tämän hahmo oli monella tapaa samankaltainen kuin Pojassa. Kinnusen laahaava ääni toimii lähes koomisena keinona ja toisaalta tästä purkautuva tuska tuntui todelliselta. Mahtavinta oli kuitenkin ne pienet herkkyyden hetket, jolloin Kinnunen antoi pojan tuntea jotain onnen kaltaista. Siinä oli jotain yksinkertaisesti kaunista.

Äidin roolissa näytellyt Vilma Melasniemi on henkilökohtaisia suosikkejani ja tämän työskentelyä oli jälleen upeaa seurata. Tämän roolista olisi välittynyt paljon vaikka yhtäkään vuorosanaa ei olisi edes lausuttu. Uutta vaimoa esittävä Ria Kataja ottaa näennäisen arkisen roolin haltuunsa tavalla, joka teki KOMin lavasta vielä enemmän kodin kaltaisen tilan.

Vilma Melasniemi Valokuva: Marko Mäkinen

Mielenkiintoisimpia asioita näytelmässä oli juuri isän ja pojan välinen konflikti, jossa oli kaksi vastakkaista puolta, joista kumpikaan ei tiennyt mitä se toinen halusi tai edes mitä itse halusi. Niko Saarela isän roolissa oli leppoisa ja niin mukavan oloinen. Tämä kykeni täyttämään lavan hyväntuulisella karismalla ja olikin hienoa nähdä, että Saarela ei pelännyt aiheuttaa myös ristiriitaisia tunteita yleisössä.

Näytelmä puhuu jotain ajastamme ja vaikka jäikin epäselväksi, että mitä se jotain on, niin minä ainakin lähdin salista ajatuksen kanssa. Ajattelin sitä sanattomuuden kokemusta mitä suuri ahdistus aiheuttaa ja siitä aiheutuvaa vaikeutta kommunikoida. Ajattelin sitä voimattomuuden tunnetta mitä läheiset tuntevat tuskan edessä ja sitä vaikeutta mitä on pyytää apua.

Ajattelin myös, että teatteri on mahtava paikka näyttää palasia jostain aidosta, joka vaatii huomiotamme. Se herättelee, antaa äänen ja kehottaa empatiaan. Toivon myös, että se kehottaa myös tekoihin, sillä Pojan tarina ei ole harvinainen.

Lisätietoa esityksestä, lipuista ja sen sellaisesta löydät KOM-teatterin sivuilta täällä.


NÄYTTÄMÖLLÄ: Lauri Karo, Ria Kataja, Paavo Kinnunen, Miika Laakso, Vilma Melasniemi ja Niko Saarela
 TEKSTI: Florian ZellerKÄÄNNÖS: Reita LounatvuoriOHJAUS: Riikka OksanenLAVASTUS- JA VALOSUUNNITTELU: Tomi SuovankoskiPUKUSUUNNITTELU: Tiina Kaukanen​MASKEERAUSSUUNNITTELU: Leila MäkynenÄÄNISUUNNITTELU: Jani RapoEsitys nähty kutsulipulla


(Prix Interallié voittaja 2004)










*mainoslinkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti