9.10.2019

Piina - Tampereen teatteri


Piina - Tampereen teatteri. Kuvaus: Harri Hinkka Kuvassa: Mari Turunen, Esa Latva-Äijö

Tampereen teatteri tarjoilee herkkua näin halloweenin kynnyksellä, kun Stephen Kingin Piina sai ensi-iltansa Frenckell-näyttämöllä. Tätä blogia seuranneet tietävät, että olen Kingin ykkösfani, joten reissu Tampereelle oli siis itsestäänselvyys.

Stephen King kirjoitti Piinan vuonna 1987 ja siitä tehtiin klassikon asemaan noussut elokuva vuonna 1990. Broadwaylle Piina päätyi vuonna 2015 ja elokuvankin käsikirjoittaneen William Goldmanin näytelmän pääosissa toimivat Bruce Willis ja Laurie Metcalf.

Piinan tarinassa on tietty tunnelma joka lävistää sekä kirjan että elokuvan ja Tampereelle matkustaessani suurin toiveeni oli, että tuo tunnelma on onnistuttu siirtämään myös lavalle. Kauniiden vuoristomaisemien avaruuden ja klaustrofobisen tuskan yhdistelmässä on jotain mikä lämmittää mieltä kuin tukholman syndrooma ja Kingin fanina yksityiskohdista on tottunut olemaan tarkka.

Frenckell-näyttämö sijaitsee todella hienoissa puitteissa

Piina kertoo kirjailija Paul Sheldonista, joka on vetäytynyt viimeistelemään romaaniaan syrjäiseen hotelliin Coloradon vuoristoalueella. Saatuaan työnsä päätökseen Sheldon hyppää 65' Mustangiinsa ja lähtee ajamaan hotellilta tietämättä tulevasta lumimyrskystä.

Sheldon herää pahoin loukkaantuneena Annie Wilkesin maatilalta. Sattumalta Wilkes onkin sairaanhoitaja ja vieläpä Sheldonin "ykkösfani". Vaikka tämä kertoo puhelinlinjojen olevan juuri sillä hetkellä poikki, niin Sheldon saa hoitoa ja kipulääkkeitä jalkakipuihinsa.

Kun paljastuu, että Wilkes ei ole tyytyväinen Sheldonin romanssisarjan päähahmon Miseryn kohtaloon tuoreimmassa kirjassa, alkaa myös paljastumaan, ettei Wilkesillä ole aikomusta päästää Sheldonia lähtemään enää ikinä ykkösfaninsa luota.

Seuraa tarina selviytymisestä ja pakkomielteistä kun Sheldon yrittää miellyttää sieppaajaansa uudella Misery-kirjalla, jota tämä kirjoittaa henkensä edestä.

“Writing does not cause misery, it is born of misery. – Montaigne”

Piina - Tampereen teatteri. Kuvaus: Harri Hinkka Kuvassa: Esa Latva-Äijö

Tampereen teatterissa Piina on tuotu lavalle uskollisena kirjan tarinalle. Tärkeintä kuitenkin on, että se kingimäinen tunnelma tosiaan välittyy teoksesta. Se on jotain mitä on hankala rakentaa keinotekoisesti ja vaatii sekä luottamusta lähdeteokseen että hieman taikaa.

Taikaa loivat Mikko Saastamoisen lavastus ja puvustus, jotka olivat tyylikkäitä ja tarpeeksi yksinkertaisia luomaan neutraalin alustan katsojan mielikuvitukselle. Lavastus kuitenkin heräsi ajoittain eloon Tiiti Hynnisen suunnittelemien projetioiden avulla.

Erityisen toimiva oli ratkaisu tuoda sekä kirjojen että näytelmän hahmojen sisäistä maailmaa videoiden avulla näkyville. Antti Mikkolan ohjauksessa näytelmä yhdisteli jotain hyvin suomalaista ja hyvin amerikkalaista mielenmaisemaa ja tämä sopikin näytelmän lumisiin tunnelmiin.

Piina - Tampereen teatteri. Kuvaus: Harri Hinkka Kuvassa: Mari Turunen, Esa Latva-Äijö

Mari Turunen on ihan hiton pelottava. Myönnän, että epäilin niin herttaisen oloisen ihmisen kykenevän saavan minussa aikaan ahdistuksen tunteita, mutta juuri siinä suloisuuden ja mielipuolisuuden kontrastissa se kauhu piileekin.

Aina joskus rooli on esitetty elokuvien puolella niin ikonisesti, että näyttämön tapahtumia on hankala seurata vertailematta suorituksia. Turunen kuitenkin otti Wilkesin omakseen heti lavalle saavuttuaan ja tästä oli vaikea olla pitämättä. Kunnes sitten ei ollutkaan.

“How its heart beats! How it struggles to get away! As we do, Paul. As we do. We think we know so much, but we really don’t know any more than a rat in a trap—a rat with a broken back that thinks it still wants to live.”

Turusen vähitellen tapahtuva rakoilu terrorin puolelle oli uskottavaa. Se ei tapahtunut vain sanoissa ja teoissa vaan koko tämän olemus tuntui muuttuvan rennosta ja huolettomasta kireään ja arvaamattomaan. Kohtaukset poliisia esittäneen Jukka Leistin kanssa ottivat erityisen pahaenteisen sävyn ja näyttivät miten aran kuoren alla selkeästi on jotain todella häikäilemätöntä.

Piina - Tampereen teatteri. Kuvaus: Harri Hinkka Kuvassa: Mari Turunen, Esa Latva-Äijö

Esa Latva-Äijö Sheldonin roolissa ottaa osakseen Kingille tyypillisen kirjailijan hahmon, jonka on helppo nähdä edustavan kauhun kuningasta itseään. Kyseessä on yleensä moraalisesti suhteellisen suoraselkäinen mies, jolla kuitenkin saattaa olla ongelmia vaikka suhteidensa tai alkoholin kanssa. Kaikkia näitä hahmoja yhdistää tietynlainen sarkastaninen maailmankatsomus, joka myös Sheldonissa puskee ulos.

Suomalaisittain Sheldon vaikuttaa yksinkertaisesti savolaiselta, joka on joutunut pahaan tilanteeseen. Tämä näyttää olevan varman kuoleman edessä, mutta näyttää sille sisukkaasti keskisormea ja nauraa. Se peräänantamattomuus ja oman mielen säilyttäminen on jotain mikä tekee mielestäni kirjasta niin loistavan, mutta myös jotain mikä toimi Tampereen teatterin lavalla näytelmän sitovana voimana.

“it was all right to hope and noble to strive, but in the end it was doom alone which would count.”

Latva-Äijö onnistuu näyttämään miten suurissa tuskissa Sheldon on ja miten tämä joutuu alistumaan ajoittain nöyryytyksille ja paniikille, mutta se kieron huumorintajun tuoma sitkeys tulee vahvasti läpi. Tämä ei varmasti ollut helppo tehtävä näyttelijälle.

Piina - Tampereen teatteri. Kuvaus: Harri Hinkka Kuvassa: Esa Latva-Äijö
Stephen King kirjoitti Piinan kun tämä oli itse vieroittumassa vuosia kestäneestä huumeiden ja alkoholin väärinkäytöstä. King onkin sanonut huumeiden olleen tämän "ykkösfaninsa", jotka eivät vain jättäneet rauhaan tai päästäneet pakoon.

Piinan tarina on lopulta niin yksinkertainen ja vahva, että siihen on helppo heijastaa lukuisa määrä myös omia ajatuksia, palasia historiaa ja pakkomielteitä. Se on moderni taru, jolla ei oikeastaan ole opetusta sen pidemmälle kuin miten siihen itse sellaisen asettaa.

Kirjailijan hahmo on tarinassa se voima, jolla yritetään päästä pakoon mistä tahansa ylivoimaiselta tuntuvasta asiasta ja nämä tarinat toimivat meidän kollektiivisena muistina. Mutta etenkin tätä on niiiin hauska katsella ja jännittää.
“Writers remember everything...especially the hurts. Strip a writer to the buff, point to the scars, and he'll tell you the story of each small one. From the big ones you get novels. A little talent is a nice thing to have if you want to be a writer, but the only real requirement is the ability to remember the story of every scar.Art consists of the persistence of memory.”

Piina - Tampereen teatteri. Kuvaus: Harri Hinkka Kuvassa: Mari Turunen, Esa Latva-Äijö

Lisätietoa
esityksestä löydät Tampereen teatterin sivuilta täällä. Lisää halloweenin teeman sopivia Lukupinon juttuja taas löydät täältä. Piina on näytelmä, joka ihan varmasti tulee säikäyttämään sinut. Jos tulet väittämään päinvastaista, niin tulen epäilemään kertomustasi vahvasti.



Kirjoittanut William Goldman
Perustuu Stephen Kingin romaaniin
Suomennos Timo Mikkola
Ohjaus Antti Mikkola
Lavastus- ja pukusuunnittelu Mikko Saastamoinen
Valo- ja videosuunnittelu Tiiti Hynninen
Äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho
Esitys nähty kutsuvieraana
Lainaukset Stephen Kingin kirjasta Misery (1987)

Rooleissa
Esa Latva-Äijö Paul Sheldon
Mari Turunen Annie Wilkes
Jukka Leisti Poliisi


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti