Sipsikaljavegaanin kirja on loistava opus kaikille, jotka haluavat syödä eettisemmin, mutta eivät välttämättä ihan joka päivä niin pirun terveellisesti. Vegaaninen ruokavalio nähdään monesti salaatteina ja papuina, mutta jos sitä tosissaan haluaa lähteä perseilemään roskaruoan puolelle, niin mahdollisuudet ovat oikeasti rajattomat.
Lihaton lokakuu on lopuillaan ja Lukupinosta voi etsiä aiheeseen liittyviä juttuja tuolta oikeanpuoleisesta palkista. Seuraavaksi alkaakin jo vegaanihaaste tammikuussa ja jos lihaton elämä onnistui, niin ehkä myös maidot ja munatkin voisi kokeilla jättää pois? Kannattaa myös muistaa, että ihan vain vegaaninen päivä silloin tällöin vie jo pitkälle.
Sipsikaljavegaanin kirja tekee vegaanisuudesta jopa helppoa. Kun itse lopetin eläinten syömisen, niin Sipsarit olivat iso apu siirtymävaiheessa. Oli mahtavaa huomata, että sitä lohturuokaa sai edelleen vaikka perinteiset kinkkupizzat olikin hylännyt.
Ai ketä nämä Sipsarit ovat? No Sipsarit, eli Sipsikaljavegaanit, ovat lähtöisin Facebookin ryhmästä, jossa alettiin jakamaan ihmisten kesken vegaanisia mättöreseptejä. Nykyään ryhmään kuuluu yli 55 000 jäsentä, joka kertoo siitä, että kysyntää vegaanimätölle on.
Sipsikaljavegaani oli alkujaan haukkumasana vegaaniryhmissä niille, jotka halusivat epäterveellistä ruokaa ilman eläintuotteita. Niin tiiviisti terveelliset elämäntavat ja vegaanisuus kulkivat käsi kädessä. Sipsarit antavat tilan ihmisille, jossa voi olla kehopositiivinen ja nauttia elämästä ilman tuomitsemista. Kotimaisten kielten keskuskin on jo ottanut sanan sipsikaljavegaani tietokantaansa.
Kirja on oikein pätevä raapaisu siihen kaikkeen herkkuun mitä vegaanit voivat nautiskella. Rocky Roadeja, Oreo-pirtelöä, olutmakkaraa, tacoja, tofupuikkoja ja vaikka mitä. Tietysti myös ohjeita tuunata niitä vihiksiä, eli vegaanisia lihapiirakoita, joita sipsarit alkuaikoina metsästivät kaupoista.
Reseptit ovat niin yksinkertaisia, että jopa minä osaan seurata niitä. Kuvia valmiista annoksista olisi ehkä kaivannut enemmän, mutta toisaalta ohjeet ovat aika selkeät itsessään, että miltä se annos tulee näyttämään.
Alkuun vegaanisen ruokavalion noudattaminen voi tuntua haastavalta juuri monipuolisuuden suhteen. Se halu eläintuotteisiin iskeekin juuri päivinä kun kaipaisi jotain hyvää Netflixin kanssa. Tämä kirja osoittaa, että vaihtoehtoja on, eikä niitä ole edes hankala valmistaa. Siksi tämä on mielestäni poikkeuksellisen tärkeä keittokirja, joka tarjoaa jotain vähän erilaista.
Inna Somersalo, Paula Heinonen, Terhi Heimonen, 2017, Sipsikaljavegaanin kirja, Like kustannus, arvostelukappale
Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti