Riihimäen teatteri sijaitsee Scandic hotellin yhteydessä ihan siinä keskellä Riksua. Nyt hotellin ja teatterin tiloissa on mahdollista kokea jotain aivan erilaista. Virtuaalitodellisuuden elementit käännetään takaisin todellisuuteen. Digitaalinen muuttuu lihaksi ja katsojasta tulee kokija. Teos on osa #Kaaosperhonen -teoskokonaisuutta, jossa on jo hämärretty upeasti teatterin rajoja.
Kauko-ohjattava ihminen tapahtuu hotellin huoneissa ja aulabaarissa. Teokseen voi osallistua monessa roolissa. Vaikka ihan vain katselijana tai sitten asettua jonkun toisen avattareksi. Pelottava ja jännittävä ajatus.
Kysyin digitaiteilija Maria Oivalta mistä koko #Kaaosperhonen -kokonaisuudessa ja Kauko-ohjattavassa ihmisessä on kyse.
 |
| Maria Oiva. Kuva: Kurt Richter |
"#Kaaosperhonen on #digiteatterin ajalla 1.4.2018-31.3.2019 tapahtuva teoskokonaisuus. Se on toisiinsa kytkeytyvien ja keskenään vuorovaikutuksessa olevien tapahtumien, tilojen ja esitysten verkosto, joita yhdistää Chelsea Manningin elämäntarina. Keskeisenä esitysten tapahtumapaikkoina on sosiaalinen media ja sen eri alustat. Suunnittelimme alun perin että liikumme temaattisissa kvartaaleissa jotka rytmittyvät Manningin elämänkaareen, mutta käytännössä ulostulot ovat tapahtuneet enemmän liukuvasti, suhteessa yhteistyötaiteilijoiden ja tahojen sisältöjen kanssa. Käsittelemme Chelsea Manningin ilmiötä sekä teemallisesti, poliittisesti että ikään kuin teknisesti.
Kauko-ohjattava ihminen, Remote Control Human on taiteellista tohtorintutkimusta tekevän näyttelijä Outi Conditin valtaa, välissäoloa ja esiintyviä ruumiita tutkiva taiteellinen konsepti. Tämä konsepti linkittyy Manningiin monella eri tavalla. Avatarin konsepti näyttelee Manningin elämässä eri tasoilla: sosiaalisena miehenä eläminen, sotilas, erilaiset chathuoneympäristöt pikkulapsesta saakka. Suoraan välineisiin linkitetty kohtaaminen ja kontaktin saaminen, näkyvät ja näkymättömät valtastruktuurit ja niiden syy-seuraussuhteet.
Outi Condit
Lähdimme #digiteatterin kanssa viemään tätä Outin konseptia kokemusesityksen kehykseen: katsojan ruumista kohti, koskettamista kohti. Esityksessä on myös immersiivisiä elementtejä. Minä puhun kokemusesityksestä, monet käyttävät sanaa osallistava. Tämä on tietysti molempia, mutta käytän sanaa kokemusesitys, koska se fokusoi minulle oleellisimpaan kohtaan, syvemmälle kuin vain katsojan osallistamiseen ja viittaa paremmin myös tajunnallisen tilan kanssa työskentelyyn. Olen työskennellyt kokemusesityksen kanssa pitkään, ja usein töissäni lähtökohtana on nimenomaan kysymys katsojan kokemuksesta.
#RCH201:sen yhteydessä tuntuu kiinnostavalta esimerkiksi glitchin merkitys. Outin konseptissa ”glitch” on oleellinen elementti, kun taas kokemusesityksessä glitchin merkitys on usein virhe, ongelma esityksen kannalta. Ja silloin, kun katsoja on esityksen toimija, virhe kohdistuu suoraan hänen kokemukseensa. Olemme Outin kanssa jo aiemmin kokemusesityksen yhteydessä työskennelleet queerin eli ns. vinouttamisen kanssa, ja tämän elementin kysymystä mietin tässäkin."
Lisätietoa kokemukseen osallistumisesta löydät Riihimäen teatterin sivuilta täällä. Henkilökohtaisesti olen hitusen kateellinen niille, jotka pääsevät paikan päälle, sillä minulla on tunne, että tässä luodaan nyt jotain ainutlaatuista. Ihan vinkkinä haluan vielä myös mainita, että liput olivat mielestäni aika halvat, joten suosittelen kokeilemaan vaikka osallistava teatteri pelottaisi. Olen huomannut, että siellä pelon toisella puolella tapahtuu paljon mielenkiintoista.
Osallistava esitysinstallaatioKauko-ohjattava ihminen -RCH 201 Välitetty kosketus Riihimäen teatterissa ja Scandic Riihimäen hotellihuoneissa ma 8.10. klo 18–21.30
Työryhmä:Outi Condit, Aleksi Holkko, Aku Meriläinen, Maria Oiva, Katja Peacock, Jyrki Pylväs
Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti