lauantai 17. helmikuuta 2018

Piia Leino - Taivas



Piia Leinon Taivas on uutuus, joka koukutti tämän lukijan tuoliinsa ihan täydellisesti. Se on Helsinkiin sijoittuva tyylipuhdas   dystopia, joka sisältää hyvin inhimillisen tarinan jakaantuneesta Suomesta ja ihmisistä, jotka koettavat löytää paikkaansa. Taivas oli vuoden 2016 Maailman laita -romaanikilpailun voittaja.

Piia Leino on helsinkiläinen STT:n toimittaja, joka sai kipinän kaunokirjallisuuden kirjoittamiseen viitisen vuotta sitten. Tämän ensimmäinen kirja oli nimeltään Ruma kassa, joka vaikuttaa monella tapaa melkoiselta vastakohdalta uuteen kirjaan verrattuna. Ruma kassa on ollut ainakin seuraavissa blogeissa käsittelyssä: Kulttuuri kukoistaa, Tuijata ja Kirsin Book Club.
Piia Leino. Kuva: Mikko Rasila

Taivas kertoo Akselin ja Iinan elämästä vuoden 2058 Helsingissä. Oikeistolainen retoriikka, joka tänä päivänä velloo, on muuttunut todellisuudeksi, mutta vielä synkemmälläkin twistillä kuin voisi kuvitella.

Helsinki on muusta Suomesta irroitettu alue, eikä kukaan tunnu tietävän mitä sen ulkopuolella tapahtuu. Ulkomailta tulleet ihmiset ovat rajattu pois ja ihmiset ovat vaipuneet apatian tilaan, joka poissulkee kohtaamiset muiden ihmisten kanssa.

Seksuaalinen vietti tai tarve läheisyyteen eivät ole mitään kun tarjolla on Taivas. Yhtiön nimeltä Valo luoma virtuaalinen todellisuus, joka on parempaa kuin oikea todellisuus ikinä voisi olla. Ainakaan sieltä ei halua pois.

"Taivaassa ihme tapahtuu välittömästi joka ikinen kerta, tänäänkin. Rauha lipuu Akseliin jokaisen aistin kautta, lehdenvihreänä ja ruohontuoksuisena tai vitivalkoisena ja pakkasenkirpeänä, aina pohjimmiltaan samana. Akseli unohtaa ajan ja itsensä. Hän vain lepää olemassaolossaan, täydellisenä, vailla rajoitteita."
Mielenkiintoista on se miten kirjassa välillä käännetään katse menneisyyteen. Sinne 2010-luvulle kun kaikki oli vasta alkamassa. Ihmisten kiinnostus toisiinsa hiipui hiljalleen ja äärioikeat elementit nousivat pinnalle. Tätä tekstiä kirjoittaessani kuulin, että natsit marssivat juuri Helsingissä liput liehuen. Pääministeri pohtii voisiko ihmisten terveystiedoista tehdä kauppatavaraa. Ilmastonmuutosta pidetään hälyttävän monella taholla huijauksena ja ahneus voittaa ajatukset tulevaisuudesta. Ihmisyys säröilee ja Taivaan kaltainen pakopaikka voisi varmasti monelle tuntua hyvältä pakopaikalta.

"Silmiinpistävintä menneisyden ihmisissä on maaninen vimma, jolla he halusivat omistaa, tuhota, kuluttaa toisiaan ja maailmaa."
Kirja pohtii mitä tapahtuu jos ihmiset tulisivat takaisin kaduille. Tämä kysymys ei kuulu vain tulevaisuuteen vaan sitä voi jo pohtia nyt. Tiedämme ketkä siellä tällä hetkellä marssivat, mutta tulevaisuus olisi vielä meidän käsissä. Halusi sitä sitten olla Taivaassa tai Tolkun Ihminen, niin valinta se aina on historiassa, joka tuntuu usein toistavan itseään.
"Veitsi takertuu sipulin pintakalvoon ja Jalo tajuaa, että se olisi aika teroittaa. Veitsi on kai isovanhempien aikainen, he leikkasivat sillä jo ennen Taivaan syntyä. Jalo hipaisee peukalollaan veitsen terää ja miettii ihmisen lihan hetkellisyyttä. Ihminen kuvittelee hallitsevansa tavaroita, vaikka oikeasti ihmiset vain vaihtuvat tavaroiden ympärillä."
Lopuksi haluan jakaa pienen haaveeni tämän kirjan suhteen. Kuvitelkaa kuinka elokuva alkaa. Harmaa Helsinki vuonna 2058, Matti Pellonpää ja Kati Outinen nuorena Aleksina ja Iinana kohtaavat paratiisin varjoissa. He rakastuvat tyhjän Kallion kaduilla, mutta Taivas vetää puoleensa. Scifi ja suomalainen rappioromantiikka yhdistyvät kauniin flegmaattisena kokonaisuutena.

Okei, näyttelijävalinnat eivät ehkä enää olisi mahdollisia, mutta näiden tilalle vaikka Ylermi Rajamaa ja Marja Salo. Ohjaajaksi Aki Kaurismäki. Näen jo mielessäni tämän elokuvan.


"Todelliset paratiisit ovat aina jaettuja, yhdessä rakennettuja."

Piia Leino, 2018, Taivas, Kustantamo S&S, ennakkokappale

Käy seuraamassa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.