18.6.2017

Katso pohjoista taivasta




Jenni Haukio on toimittanut runokirjan, joka toimii kuin virallisena teoksena Suomen 100-vuotisjuhliin. Veikkaan tämän kirjan olevan uusi vakioteos monessa suomalaisen kodin kirjahyllyssä ja tällä kertaa menen mielelläni tämän virran mukana.

Runous ei ole mitenkään erityisen voimissaan tällä hetkellä Suomessa, mutta pientä arvostuksen nousua olen ollut aistivani ilmassa. Uutta ja mielenkiintoista syntyy koko ajan (katso vaikka Poeasian sivut täällä) ja on hyvä katsastaa välillä sinne menneeseenkin.

Jenni Haukio. Kuva: Nina Kaverinen

Katso pohjoista taivasta on läpileikkaus siitä suomalaisen runouden valtavirrasta, joka on meille usealle todella tuttua. Vaikka runoilijan nimi ei tulisi mieleen, niin kirjaa lukiessa huomasi usein olevansa hyvinkin tutuissa maisemissa. Sanat ovat jääneet elämään jonnekin sisälle kuin vaikka tietyt maut lapsuudesta.

Jenni Haukio kirjan esipuheessa puhuukin runoudesta vahvasti juuri muistojen kautta. Miten Vesa-Matti Loirin laulamat Leinon runot tekivät vaikutuksen tai kuinka tämän mummo lausui ulkomuistista runoja, joita tämänkin kokoelman sivuilta löytyy.

Haukio puhuu runoudesta jonain mikä on osa arkeamme juuri muistojen kautta, mutta myös läsnä elämämme tärkeinä hetkinä. Kuten nyt Suomen 100-vuotisen historian juhlahetkellä.

Itselleni kovin kokoomuslainen koti, uskonto ja isänmaa -tyylinen paatos on hyvin vierasta, mutta on selvää, että nämä teemat toistuvat kokoelmassa usein. Toisaalta tämä kuuluu ajankuvaan, jota haluankin runojen kautta aistia.

En tiedä onko koko kansaa yhdistävää taidetta enää olemassa tai onko sellaiselle edes tarvetta, mutta tunnen kuitenkin tämän kirjan kautta myös yhdistyväni johonkin suurempaan kulttuuriin, jonka voi sanoa olevan juurikin suomalaista.

Kokoelmasta löytyy 367 runoa 160 eri runoilijalta, joten aihepiiri on laaja. Haukio sanoo kirjan reflektoivan "Suomen kehittymistä itsenäistymisestä sota-aikojen koettelemusten kautta jälleenrakennukseen, modernisoitumisen ja liberalisoitumisen vuosikymmenistä rakennemuutokseen, kansainvälistymiseen sekä lopulta tämän päivän moniarvoiseen todellisuuteen". Kokonaisuus on eheä ja mielestäni valitut runot tasapainoilevat hienosti perinteisen ja modernin välillä.

Nautin kirjan pieninä annoksina. Avasin sen erityisesti hitaina aamuina ja luin muutaman sivun kahvin kanssa. Voinkin suositella tätä tapaa lämpimästi. Oli runoista mitä mieltä tahansa, niin onhan tässä nyt kuitenkin ihan pirun vaikuttavia sanoja ihan vaikuttavassa paketissakin. Eino Leinosta Arto Melleriin ja Aleksis Kivestä Helena Anhavaan. Hankala olla vaikuttumatta.

Kun aurinko nousee,vielä jäätyneet kavionjäljet säkenöivät maassaMetsäpolku: lintujen Tin Pan AlleyVerannalle kuulen miten pulputtaa helmipöllö,                         Heineken,Vihreästä pullosta     lasiin
(Arto Melleri)



Jenni Haukio (toim.), 2017, Katso pohjoista taivasta, Otava, arvostelukappale


3 kommenttia:

  1. Pitkälti samoin fiiliksin tämän luon. Naurattaa nyt toi käpy sun tarjottimella. Siltä ei puutu kun jalat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ei käpyhylkeillä ole jalkoja.

      Poista
  2. Pätevä artikkeli! Loiri lausuu muuten nykyään runoja loton virallisena valvojana: https://www.lottoarvonta.com/kolikkopelit-lotto/#kolikkopelit-vesa-matti-loiri

    VastaaPoista