tiistai 27. kesäkuuta 2017

Islamin huntu




Islamin huntu on Renata Pepicellin kirja, jossa avataan keskustelua vaatekappaleesta, joka on päätynyt valtavan julkisen riepottelun kohteeksi. Kirjalle onkin kysyntää koska keskustelua on selvästi leimannut ennakkoluulojen ja pelkojen sävy. Hunnuista on tullut sen uskonnollisen merkityksen lisäksi symboli monelle eri aatteelle sekä poliittinen pelinappula. Usein keskustelussa ovat kuitenkin jääneet syrjään itse ne huntuja käyttävät naiset, joita aihe läheisimmin koskettaa.
Renata Pepicelli haluaa kirjansa kautta tuoda esiin naisten omaa ääntä huntukeskusteluun. Hunnulle annetaan useita merkityksiä ja erityisen paljon annetaan painoa sille miksi huntua käytetään. Onko kyseessä uskonnon, kulttuurin tai perheen painostus tai sorretaanko tai vapautetaanko naisia sen kautta? On kuitenkin tärkeintä mitä merkityksiä naiset itsenäisinä toimijoina antavat hunnun käytölle.


Kun määrittely tapahtuu poliittisten päättäjien tai netin keskustelupalstojen kautta, juuri tämä itsenäisen toimijan rooli riistetään naisilta. Oletetaan näiden olevan sorron kohteina, jotka tarvitsevat ulkopuolista pelastusta. Tähän liittyy vahvasti länsimainen tapa katsoa islamilaisia kulttuureita vääristävien lasien läpi.

Esimerkkinä Pepicelli käyttää muun muassa tapaa, jolla haaremia ollaan käsitelty länsimaisissa kertomuksissa. Ne ollaan kuvattu vähäpukeisten naisten täyttäminä huoneina joissa nainen on alistettu objektiksi. Itsenäiset yksilöt, äidit, oikeat toimijat puuttuvat näistä kuvista.

Nainen on haluttu nähdä alistettuna ja seksualisoituna ja onkin syytä pohtia onko tässä kuvastossa vain siirretty omia piilotettuja haluja johonkin vieraaseen ja tuntemattomaan, jossa niitä on turvallisempaa käsitellä ja paheksua. Näin on tehty erityisesti siirtomaa-aikoina, mutta samalla tavalla katson esimerkiksi Suomi ensin -tyylisten rasististen järjestöjen nyt huutelevan raiskausfantasioitaan peitellen niitä jo itsessään vastenmieliseen muukalaisvihaan.

Olisi myös hyvä huomata, että länsimaisessakin kulttuurissa on pukeutumissääntöjä, joita noudatetaan ilman sen kummempaa problemasointia. Jos jokin ulkopuolinen taho tulisi käskemään naisia kulkemaan yläosattomissa, niin tätä automaattisesti pidettäisiin järjettömänä. Se ei olisi kulttuurimme mukaisesti normaalia. Kuitenkin jotkut ihmiset katsovat olevansa päteviä asettamaan kieltoja toisten pukeutumiseen.

Huntukiellot ovat tulleet osaksi nykyaikaista poliittista keskustelua esimerkiksi Ranskassa, jossa kiellettiin lailla kasvot peittävät hunnut. Huntua käyttävät naiset ovat joutuneet rasististen hyökkäysten kohteeksi ja julkinen mielipide on voittanut merkitykseltään ihmisten oman tahdon.

Kirjassa käydään läpi Koraanin kohtia, joissa käsitellään hunnun käyttöä ja on mielenkiintoista miten tulkinnanvaraisia nämä ovatkaan. Mitään yksiselitteistä määräystä hunnun käytölle ei oikeastaan ole. Hunnun käytön historia onkin todella monimuotoinen matka, jota Pepicelli kirjassaan selittää.

Islamin huntu on hyvin selkokielinen ja suoraviivainen teos josta saa ainakin peruskäsityksen huntujen historiasta sekä pienen selostuksen nykypäivästä uusine huntumuoteineen. Pepicelli käsittelee hunnun käyttöä puolustavia ja kriittisiäkin puheenvuoroja ja pyrkii avaamaan tähän kulttuuriin liittyviä ennakkoluuloja. Kirjaan kannattaa tarttua jos on ylipäätään kiinnostunut islamilaisesta kulttuurista sillä hunnun käyttö läpileikkaa aihealuetta monesta kohtaa. Toivoisinkin, että tämä kirja käännettäisiin myös englanniksi suuremman yleisön saavuttamiseksi.


Renata Pepicelli, 2014, Islamin huntu, Suom. Lena Talvio, alkuteos Il velo nell’Islam: Storia, politica, estetica, Vastapaino

1 kommentti:

  1. Kiitos esittelystä. Kävin varaamassa. Haaremit on todellakin kuvattu niin väärin, lähinnä huorataloina, eikä tämä ole ainoa asia islamilaisuudessa, joka ymmärretään aivan väärin.
    Katselin juuri Välimerellä islamin sääntöjen mukaiseen uimapukuun, burkiniin, pukeutunutta nuorta naista. Hän hyväili hellästi vedessä miehensä päätä ja hartioita ja piti hauskaa kuten muutkin. Meillä helposti ajatellaan, että pukusäännöt tarkoittavat askeesia kaikilla elämän alueilla.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.