tiistai 10. tammikuuta 2017

Persiana - Lähi-idän ruokaa



Persiana on keittokirja, joka antaa läpileikkauksen Lähi-idän monipuoliseen ruokaperinteeseen. Oppaana toimii Sabrina Ghayour, joka on itseoppinut kokki. Lähdin tutustumaan kirjaan herkullisimmalla mahdollisimmalla tavalla, eli maistelemalla mitä kirjan ohjeista saa aikaan.

Sabrina Ghayour muistelee kirjassa paljon omia lapsuuden kokemuksia ruoan äärellä. Omalla kohdallanikin lapsuuden karjalanpaistit, mummon makaronimössöt ja saarioisten pizzat muodostavat aivan erityisen makujen muistokartan.

Ruoka liittyy vahvasti arkeen ja Ghayour haluaa kirjassaan poistaa sitä salaperäisyyden ja mystisyydenkin verhoa, joka Lähi-idän ruokia peittää. Tämä sanoo ruoan olevan lopulta hyvinkin mutkatonta ja yksinkertaista ja ohjeita selatessa sen huomaakin.


Mielestäni parhaat ruoat syntyvät niin, että raaka-aineet annetaan olla mahdollisimman käsittelemättööminä. Persianassa juuri nämä puhtaat maut pääsevät oikeuksiinsa. Monilta osin kirjan ohjeet vieläpä muistuttivat intialaista ruokaa, johon satun olemaan hulluna, joten ohjeista oli vaikea valita mitä sitä laittaisi.


Ainakin leipää oli oltava, jota dippailla ruokaan. Tätä varten valmistui uunissa persialainen ohutleipä Naan barbari. Tämä on kuohkea leipä, jota tulee syömisen yhteydessä revittyä useita paloja lautaselle.


Pääruoaksi valikoituivat lammas-pistaasipähkinäpihvit Fistikli Kebap. Käytimme pihveihin karitsan jauhelihaa ja lopputulos oli pähkinöineen herkullinen. Aloin haaveilemaan näistä mausteisista pihveistä myös kesäksi hampparin väliin.


Erityisen hyvin pihvit toimivat cacikin kera eli kurkku-jogurtikastikkeen, joka muistutaa paljon intialaisesta keittiöstä tuttua raitaa taitaa kreikkalaista tzatzikia, mutta erottuu valkosipulin ja tillin suhteen tovereistaan. Ilman cacikia en voisi enää kuvitella syöväni näitä Lähi-idän ruokia.


Myös hummusta valmistimme leivän kanssa nautittavaksi, mutta en edelleenkään ole suuri kikherneiden ystävä. Persialainen basmatiriisi chelo taas oli täydellistä. Riisi on persialaisen keittiön tärkein osa ja Ghayour sanookin, että ruoanlaitto taito määritellään sen mukaan, miten hyvin osaa kypsentää riisin. Chelo valmistetaan poikkeuksellisesti niin, että riisiä ei kypsennetä vettä imeyttämällä vaan höyryttämällä. Riisin pohjaan jää suolainen ja rasvainen kerros, tahdig, joka on erityisen herkullinen pieni lisämauste lautaselle.


Valmistusprosessista sen verran, että katsoin olevani suurimmaksi avuksi pysyttelemällä suurimman ajan poissa keittiöstä. Tuntien työn tulos oli kuitenkin mahtava. Nautimme perheen kera persialaisen juhla-aterian, persialaista musiikkia kuunnellen.


Makukokemus vei ihan toisenlaisiin maailmoihin kuin normaalisti pöytään istuessa ja taas ihmettelen miten näennäisen tutuista raaka-aineista voikin saada niin erilaisia asioita aikaan. Harva tapa tutustua vieraaseen kulttuuriin on niin tehokas kuin ruoka ja Persiana oli tähän oiva matkaopas.


Tämä kirja on ulkomuotoa myöten tyylikäs. Juuri tuo koristeellinen kansi sai minut ensimmäistä kertaa tarttumaan kirjaan. Kullansävyiset mausteet kohokuvioina sinistä kantta vasten tekevät tästä yhden hienoimmista kirjankansista, joita olen ikinä nähnyt. Ne kanssalukutoukat, jotka arvostavat kirjoja fyysisinä esineinä varmasti arvostavat tätä teosta.


Tämä ei varmasti ollut viimeinen kerta kun lähden Lähi-idän ruokia maistelemaan Persianan avulla, kunhan joku auttaa kokkaamaan. Voin tiskata.


Sabrina Ghayour, 2014, Persiana - Lähi-idän ruokaa joka makuun, Gummerus, arvostelukappale


Katso myös:












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.