sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Mies joka ampui Lucky Luken



Mies joka ampui Lucky Luken pysäyttää jo nimellään. Länkkärit eri muodoissaan ovat muodostaneet ympärilleen suuria mytologioita, joiden keskuudessa Lucky Luken nimi on muodostunut lähes kaikkien tuntemaksi. Tämä kuitenkin yleensä seikkailee kevyissä, hauskoissa tarinoissa. Mitä nyt siis tapahtuu?

Matthieu Bonhomme on tehnyt Lucky Luke -tarinan, joka eroaa alkuperäisistä mielenkiintoisella tavalla. Kyseessä on tribuutti ja Lucky Luken 70-vuotista taivalta merkkaava juhlateos.

Lucky ei ole ampunut ketään kuoliaaksi sitten aivan ensimmäisten seikkailudensa ja nyt tämä tuntuu siirtyneen johonkin rujompaan ja realistisempaan maailmaan, vaikka tappajaksi ei välttämättä olekaan palaamassa. Mieleen tulee väistämättä Sergio Leonen leffat ja erityisesti Clint Eastwoodin hahmo, johon tässä Luckyn inkarnaatiossa selkeästi viitataankin, kuten moneen muuhunkin sekä moderniin että perinteiseen lännenhahmoon.


Lucky Luke on belgialaisen Morriksen (Maurice de Bevere) 1946 luoma sarjakuvahahmo, joka on niin nopea revolverinsa kanssa, että voittaa kaksintaistelussa varjonsakin. Hevosensa Jolly Jumperin kanssa tämä käy vaaroja vastaan. Yleensä Daltonin veljeksiä.

Morriksen Sarjakuva on erityisesti Euroopassa saavuttanut valtavan suosion ja itsekin olen kasvanut niiden parissa. Lucky Luken villi länsi on tuttu ja turvallinen paikka, jonka tavat ja erikoisuudet ovat lukijoille jo nostalginen kokemus. Se on maailma, joka turvautuu häpeilemättä stereotyyppeihin ja luo monella tapaa raadollisestakin ajanjaksosta lämpimän ja hauskan kuvan.

Bonhommen Lucky Luke ei ole lämmin. Jo värisävyt ottavat käänteen kylmempään alusta alkaen ja Luckyn hiljainen olemus ei enää kuvasta leppoisaa sankaria vaan paljon nähnyttä, vanhaa pyssymiestä, joka tuntuu olevan jo väsynyt kiertävään elämäänsä.

Tarina alkaa kuin Leonen leffat, joissa muukalainen saapuu kaupunkiin. Toki Luken maine on kuitenkin kiirinyt jo tämän edelle ja haastajia riittää. Mutta kuka ampui Lucky Luken?

En lähde juonesta paljastamaan mitään. Sen tunnelma on kuitenkin loistava. Pidän siitä miten sarjakuvassa on tunne, että nyt yhdistellään perinteisten Lucky Luke -tarinoiden ja raakojen lännenleffojen tunnelmaa. Jo alku, jossa Luke saapuu sateiseen kaupunkiin on näyttävä. Ruudut luovat hidasta vaikutelmaa, jossa vanha sankari kuin esitellään lukijalle aivan uudestisyntyneenä.


Bonhomme on onnistunut luomaan tribuutin Lukelle, joka toimii samalla ihan omana maailmanaan. Vaikka tämä ei sijoitu siihen maailmaan, jossa olemme tottuneet Luken näkemään (en voisi esimerkiksi kuvitella Rantanplania tarinaan ajatuskuplineen), voisi Bonhommen luomaan maailmaan luoda vielä monta kiinnostavaa tarinaa. Jatkossa Luke tullaan kuitenkin näkemään siinä perinteisemmässä muodossaan. Tai ehkä tämä on tosiaan kuollut. Kuka tietää.

Mies joka ampui Lucky Luken toimii erityisesti vanhoille faneille, mutta on hyvä sarjakuva vaikka ei olisi ikinä avannut Lucky Luke -sarjakuvaa. Tyyli on paljon normaalia elokuvamaisempaa ja ruudut muodostavat hienoja kokokonaisuuksia, jotka muistuttavat lännenleffojen tyyliä. Kaikki on vähän realistisempaa, mutta edelleen ne pienet yksityiskohdat jaksavat kiinnostaa. Lapsena Luckyja lukiessa ne taustat kiinnostivatkin melkein enemmän, kuin itse tarina.

Lisätietoa sarjakuvasta löytyy muun muassa Egmontin blogista täällä.


Matthieu Bonhomme, 2016, Mies joka ampui Lucky Luken, Egmont, arvostelukappale


1 kommentti:

  1. Nämä toisten piirtämät sarjakuvat voivat joskus olla hauskoja. Näitä on esitelty suppeasti Voittamaton Lucky Luke -albumissa. Ylläolevan sarjakuvan piirrostyyli ja väritys on jo sellainen, että jätän sen suosiolla väliin.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.