lauantai 23. huhtikuuta 2016

Siis kuka kritisoi kenen kritiikin kritiikkiä?





Tänään on keskusteltu kirjoista ja kritiikistä. Vaikka välillä ollaan menty vähän tunnelmissa, jotka on helppo tulkita negatiivisiksi, niin mielestäni itse keskustelun syntyminen on hieno juttu. Kunhan siis ketään ei pyritä keskustelussa vaimentamaan.

Keskustelu lähti käyntiin kun Juha Itkonen kommentoi Facebookissa Arla Kanervan laatimaa kritiikkiä Itkosen kirjasta Palatkaa perhoset. Myös Kirsi Piha kritisoi Kanervan kritiikkiä omassa blogissaan. Pihan kritiikkiä kritiikistä taas kritisoitiin muun muassa sen vuoksi, että Piha oli laittanut muutaman euron Facebook-markkinointiin ja koska tämä puolusteli kirjailijaa.


Tänään Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Hanna Mahlamäki katsoi, että on aika hypätä kehään ja kirjoitti oman kritiikin Itkosen kritiikistä ja kritiikin kritiikistä yleisesti. Tätä kritiikin kritiikkiä taas kritisoi muun muassa Kalle Kinnunen Suomen Kuvalehden blogissaan. Tässä meni jo vähän sekaisin siitä, että kuka nyt siis kritisoi kenen krittiikkiä tai kritiikin kritiikkiä ja tuli vähän kriittinen olo koko keskustelua kohtaan.

On puhuttu siitä mitä kritiikin tulisi sisältää ja miten sen tulisi lähestyä käsiteltävää teosta. On puhuttu kritiikin roolista. Onko se kuluttajalle suunnattua palvelua, subjektiivista arvottamista ja missä määrin se käy dialogia taiteilijan itsensä kanssa. On puolustettu kriitikkoja kritiikin kohteina ja toisaalta muistuteltu, että näidenkin tulisi pyrkiä laadukkaaseen arvottamiseen.

Tämä kaikki keskustelu on jo käyty enkä siihen lähde enempää kommentoimaan. Itse en kirjoita kritiikkiä vaan kirjoitan vapaamuotoista tekstiä pohjana omat kokemukseni kulttuurin maailmassa. Osallistun tekstilläni keskusteluun kulttuurista ja näen, että myös kritiikki on osa tuota keskustelua. Tekstilajeja on monia, mutta kaikki osallistuvat samaan dialogiin.

Tämän vuoksi haluaisin nähdä, että mikään kritiikki tai kommenti ei olisi se päätepysäkki keskustelussa vaan se saa jatkua kenen tahansa toimesta. Jos kirjailija haluaa vastata kritiikkiin, niin tämä on terve osa keskustelua. Vaikka kritiikin tehtävä ei ole palvella kirjailijaa tai olla tälle palautetta, niin ei tämä sulje kirjailijaa pois keskustelusta. Se ei vain olisi loogista.

Kritiikin kirjoittaminen on aina jollain tapaa vallankäyttöä. Se ohjaa kuluttajia ja julkisessa keskustelussa toimii arvottovana asiantuntijan mielipiteenä. Jos asiaa mietitään näillä termein, niin miltä kuulostaisi, että vallankäytön kohteen ei olisi soveliasta keskutella vallankäyttäjän tavasta käyttää valtaansa?

Loppujen lopuksi keskustelu liittyy kulttuuriin, jota varmasti suurin osa keskusteluun osallistuneista arvostaa. Taide on kenttä, josta keskustelu nostattaa tunteita ja ilman noita tunteita tuskin kukaan pystyy kirjoittamaan edes objektiivisinta kritiikkiä. Ja hyvä näin. Tunteeton keskustelu kulttuurista olisi todella tylsää luettavaa. Toivon, että keskustelu vain jatkuu.


4 kommenttia:

  1. Hah-haa et malttanut olla tarttumatta aiheeseen. :) :) Ja onneksi tartuit, sillä hyviä pointteja. Erityisesti tämä QUOTE miltä kuulostaisi, että vallankäytön kohteen ei olisi soveliasta keskutella vallankäyttäjän tavasta käyttää valtaansa? QUOTE

    Minulle jäi tunne, että Hesarin ns. lauantaiessee oli jonkinlainen kurinpalautus tyyliin älkääs nyt lapset astuko Hesarin kulttuurisivujen varpaille. Hesari on näkyvin kanava. Jo tämä tekee sen, että sillä on valtaa ihan eri tavalla kuin jollain muulla foorumilla. En ole lukenut Itkosen kirjoja, joten minulla ei ole asian ojassa sen enempää lehmää kuin mitään muitakaan eläimiä. Tuo Kinnusen kirjoitus on asiallinen ja hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko päivän maltoin olla kommentoimatta. Illalla ihan vahingossa näpyttelin.

      Poista
  2. Erittäin hyviä pointteja! Toivon, ettei kirjailijoita suljeta ulos kirjallisuuskeskustelusta, joita käydään heidän kirjoistaan. Samoin kuin tietysti muunkin taiteenlajien kanssa.

    Ehkä siksikin keskustelua ja kommentointia siirtyy enemmän sosiaaliseen mediaan, että siellä eri osapuolten on helpompi käydä tasa-arvoista keskustelua. Kirjailijatkin voivat sanoa jotain teoksistaan, eivät vain kirjoittaa ne ja sitten pysyä hiljaa kun arvovaltaiset tahot keskustelevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Tässä tapauksessa vielä Itkonen kommentoi sosiaalisessa mediassa, joka oli tarkoitettu keskusteluksi itsensä ja seuraajiensa välillä.

      Poista

Kiitos kaikille kommentoijille.