perjantai 8. huhtikuuta 2016

Isä lukee iltasatua vankilasta




Kun ihminen menee vankilaan, riisutaan tältä monia identiteettiin kuuluvia asioita jo portilla. Vanhemmuus on kuitenkin jotakin mitä ei voi pois viedä ja jota tulisi vankeuden aikana tukea. Terveisiä kotiin -kurssi on tällainen tuen muoto, joka tukee paitsi vanhemmuutta vankeuden aikana, niin myös lasten lukemista.

Kyse on Malmössä 2011 käynnistetystä hankkeesta, joka rantautui vielä samana vuonna Suomeen. Tällä hetkellä Vaasan kaupunginkirjasto ja Vaasan vankila pyörittävät hanketta yhdesssä. Tarkoituksena oli löytää uusia sosiaalisen kirjastotyön muotoja ja lopputuloksena vankilassa olevat isät saivat uudenlaisen tilaisuuden pitää yllä suhdetta lapsiinsa.

Kurssilla isät osallistuvat valmennukseen, jossa johdatetaan sadun valintaan ja lastenkirjallisuuteen. Osana kurssia ammattinäyttelijä tulee auttamaan isiä kerronnan kanssa ja lopuksi nauhoitetaan, editoidaan ja pakataan CD-levy, joka sitten lähetetään lapselle kotiin.

Ihan mahtava idea! Etenkin isien lukeminen vaikuttaa suuresti lasten tulevaan lukuintoon ja kun isä on poissa, niin tämä on palvelu, jonka tulisi olla ihan kaikkien vankien saatavilla. Eikä kurssi ole pelkästään isille vaan sedät, isoisät ja muutkin ovat tervetulleita.

Palaute onkin ollut vankien puolelta positiivista. Johanna Viklundin kirjoittaa opinnäytetyössään "Terveisiä kotiin -ryhmätoiminnan merkitys Vaasan vankilassa rangaistustaan suorittaville isille (2015)":

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Terveisiä kotiin -ryhmätoiminta antoi toimintaan osallistuneille isille eväitä vanhempi-lapsisuhteen lähentymiseen ja tietoa lapsen kehityksestä. Isät kokivat ryhmätoiminnan väylänä puhua vanhemmuudesta, lapsista ja oman elämäntavan vaikutuksesta lapsen elämään. Tutkimus osoitti myös ryhmätoiminnan antaneen isille positiivisen kokemuksen ja konkreettisen tavan näyttää lapselle, että hän on tärkeä. Kaikki ryhmätoimintaan osallistuneet isät olivat sitä mieltä, että ryhmätoimintaa pitäisi järjestää kaikissa vankiloissa ja näin mahdollistaa vankilassa oleville isille kokemus olla jollain lailla lapsensa elämässä mukana.

Toivottavasti siis muutkin vankilat lähtevät tähän tärkeään projektiin pian mukaan. Monelle vangille tämä saattaa olla ainoa konkreettinen tapa lähettää pieni lahja lapselle muurien sisältä ja kun isä ei ole paikalla, niin jo tämän äänen kuuleminen voi olla iloinen yllätys. Viklundin tutkimuksessa käy ilmi, että suurin osa vankiloiden isistä ei ole naimisissa lapsensa äidin kanssa, ja joskus kommunikaatiossa voi olla ongelmia. Myöskään perhetapaamisten järjestäminen ei ole aivan ongelmatonta. Satupaketin saatuaan lapset alkavat puhumaan enemmän isästään ja saattavat kuunnella äänitystä useita kertoja päivässä.

Lapsi saattaa olla myös huolissaan isästään eikä välttämättä ymmärrä tilannetta. Satua kuunnellessa kuulee samalla, että isällä on kaikki ok. Tämä vahvistaa olemassaolevaa suhdetta vanhemman ja lapsen välillä ja joissain tapauksissa saattaa jopa ensimmäistä kertaa avata väylän vanhemman ja lapsen välillä. Lisäksi isä vielä kertoo tarinaa ja tarinat ovat todella siisti juttu. Sadut ovat lapsen keino käsitellä maailmaa. Niiden takia sitä kirjoihin tartutaan sitten itse kun opitaan lukemaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.