perjantai 13. maaliskuuta 2015

Mortdecai






Charlie Mortdecai on eräs kirjallisuuden herkullisimmista hahmoista. Kyril Bonfiglioli, taidekauppias, näyttelijä, kirjailija ja mestarimiekkailija kirjoitti tästä kolme kirjaa: Don't Point That Thing At Me (1973), Something Nasty In The Woodshed (1976) ja After You With The Pistol (1979). Bonfigliolin kuoleman jälkeen julkaistiin vielä The Great Mortdecai Moustache Mystery (1999) koomikko Craig Brownin toimesta.

Mortdecai edustaa hahmona tyyliä, jota voisi kuvailla eräänlaiseksi anarko-dandyismiksi, jota esimerkiksi Gustav Temple kuvailee Chap Manifesto-kirjassaan. Mortdecai käyttää kirjassa huomattavia määriä aikaa kuvaillessaan pukeutumistaan ja erilaisia hienoja juomia ja ruokia, joita nauttii päivänsä aikana. Mitä tahansa herrasmies tekee, niin hän tekee sen jäljittelemättömällä tyylillä. Mortdecain puhe on yhtä huoliteltua kuin tämän takinliepeensä leikkaus ja lukijan on helppo kuvitella tekstin soljuvan sujuvasti gin- ja viskihöyryjen pehmentämänä.
"I never drink alcohol. I do not like to blunt my senses.’ ‘Goodness,’ I babbled, ‘but how awful for you. Not drinking, I mean. I mean, imagine getting up in the morning knowing that you’re not going to feel any better all day."
Mortdecai on ehkä alkoholistina vähintään rajatapaus, mutta ehdottomasti niin sanottu toimiva alkoholisti. Ja ehkä vakava nautiskelija olisi muutenkin parempi kuvaus. Alkoholin ja ruoan arvostaminen näkyvät tämän pulleaksi kuvaillussa vartalossa, mutta lenkkeily ei olisikaan kovin herrasmiesmäinen harrastus.

PG Wodehouse on ollut ilmiselvä esikuva Bonfigliolille ja tämä jopa viittaa tähän ensimmäisessä kirjassaan. Kun Woosterin miespalvelijana toimii Wodehousen kirjoissa unohtumaton Jeeves, niin Mortdecain miespalvelijan roolia hoitaa jämerä ja sivistymätön Jock. Tämä toimii eräänlaisena vastavoimana Mortdecain ylitsevuotavalle hienostelulle ja irrationaaliselle persoonalle. Jock on maalaisjärkeä käyttävä, ruumiillisen puolen hoitava, luotettava kumppani. Tyylillisesti Bonfiglioli myös kuulostaa Wodehouselle. Etenkin dialogi on molemmilla kirjailijoilla todella herkullista vanhahtavine vivahteineen, mutta Bonfiglioli tuo huumorin lisäksi tarinoihinsa eräänlaisen modernin ja synkän taustakaiun. Anarkistisen tuulahduksen, joka asettaa Mortdecai-tarinat aivan omaan genreensä.

Tänä vuonna julkaistu "Mortdecai"-elokuva oli yksi odotetuimmista elokuvista minulle henkilökohtaisesti. Olihan kyse kuitenkin sankaristani, jonka oletin olevan melko vähän tunnettu suurelle yleisölle. Elokuvan traileri nostikin odotukseni korkealle osoittaen kirjan huumorin ja tyylin löytäneen ainakin ajoittain tiensä valkokankaalle ja teatterin salissa odotin Johnny Deppiltä elämänsä suoritusta.



Mutta ei se vain onnistu. Elokuva on kuin sarja sketsejä, jotka eivät tunnu muodostavan selkeää ja toimivaa kokonaisuutta. Mortdecain on kirjoissa kuvailtu hieman epämiellyttävän näköiseksi pullukaksi, joten toki nimirooliin hommattiin miljoonan naistenlehden kantta koristava Johnny Depp. Tämä on onnistunut sisäistämään Mortdecain koomisen puolen, mutta se synkkä, anarkistinen puoli jää tältä lähes kokonaan hyödyntämättä. Elokuva ei oikeastaan edes tarjoa kuvastoa, joka toisi kirjaa eloon vaan näyttäytyy hyvin tavanomaisena Hollywood-komediana. Mahdollisuuksia hillittömäänkin kuvalliseen tyylittelyy olisi tarinan myötä ollut. En ainakaan myönnä syyllistyväni perinteiseen "kirja on aina parempi kuin leffa"-tyyliseen syyttelyyn ja usein pidänkin elokuvaa vähintään hyvänä verrokkitekeleenä kirjalle. Nyt kuitenkin kontrasti elokuvan triviaalin- ja kirjan monimuotoisen tunnelman kohdalla oli liian suori, että kirjan jälkeen olisi voinut puhtaasti nauttia leffasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.