19.3.2015

Minna Canth ja suomalainen tasa-arvo


Maalaus: Kaarlo Vuori

Minna Canth on ainoa nainen, jolle Suomessa on annettu oma liputuspäivänsä. Sekin virallistettiin vasta vuonna 2007. Ansiotuneita naisia historiastamme löytyy toki useita ja toivon, että näemme vielä sellaisen rakenteellisen muutoksen, jossa nämäkin saavat ansaitsemansa tunnustuksen. Minna Canth on kuitenkin symbolisesti hieno naishahmo kantamaan tätä yksinäistä rooliaan.

Canth oli kapinallinen. Tämä kirjoitti yhteiskuntamme epäkohdista ja köyhyydestä, joka asetti suomalaisia epätasa-arvoisiin asemiin. Tästä ei patriarkaalinen yhteiskunta pitänyt ja Canth joutui sietämään vastustusta työtään kohtaan elinaikanaan. Juuri näiden epäkohtien kuvaaminen on kuitenkin tämän kirjallisen työn suurinta antia. Canth kuvaa köyhyyttä, kuolemaa ja raskasta työntekoa jotenkin kauniilla tavalla. Vaikka tämän tyyli on hienovaraista, niin asiat sanotaa Canthin tarinoissa yllättävän suoraan. Vain rehellisyys aiheita kohtaan pystyi saamaan Canthin tekstin heräämään eloon tavalla jolla se teki.

Suomella on vielä tehtävää tasa-arvokysymysten suhteen. Tästä kielii muun muassa se, että Minna Canthin talo, Kanttila, oli vielä vähän aikaa sitten vaarassa tulla puretuksi. Onneksi muutamia kulttuurin ystäviä kuitenkin vielä löytyy ja kirjailija Veijo Baltzar yhdessä rakennusliike NCC:n kanssa ovat ryhtyneet toimiin talon pelastamiseksi. Esisopimus talon myymisestä onkin juuri tehty. Veijo Baltzar kommentoi Lukupino-blogiin:
"Kanttilasta tulee nyt kansainvälinen kulttuurikeskus, joka jatkaa rakennuksen pitkiä perinteitä. Olen sitä mieltä, että jos talo olisi ollut Juhani Ahon, se olisi jo ajat sitten kunnostettu ja huolehdittu ja arvostettu: Se miten historia on kohdellut naisia, niin se kohtelee tänä päivänä vähemmistöjä. Minna Canth ymmärsi ihmisen ja elämän suhteen, siten hän myös ymmärsi harvojen joukossa ihmistä, mustalaista suhteessa valtaväestöön, mikä heijastuu hänen kirjallisuudessaan."
Jos tosiaan olisi ollut kyseessä Juhani Ahon talosta, niin luuletko, että sitä olisi lähdetty purkamaan? Voisiko olla, että naiskirjailijan elämäntyö vaati edelleen jonkinlaista lisäperustelua olemassaololleen ja arvolleen? Kirjailijan työ nostaa nämä kysymykset erityisesti esiin, koska työn lopputuote, itse kirja, on kuitenkin hyvin vapaa sukupuolittuneista käsitteistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti