sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tunnelmallinen Sananäyttämö Porvoon Taidetehtaalla



Porvoon taidetehtaalla järjestettiin eilen kirjallisuus- ja teatteriklubi Sananäyttämö. Ilta koostui kirjailijoiden ja näiden teosten esittelyistä, ajankohtaisten aiheiden puimisesta sekä erityisistä sanan ja kirjallisuuden yhdistävistä näytöksistä, joissa kirjoja tuotiin eloon näytelmän keinoin. Taidetehdas on täydellinen paikka tämänkaltaiseen tapahtumaan. Siellä kulttuuri elää ja hengittää ja oli hienoa nähdä miten suuri halli pystyi tarjoamaan niin intiimin tilaisuuden. Tarjolla oli viiniä ja tapasta ja halutessaan Taidetehtaan Vitriinissäkin pystyi nauttimaan pikkusuolaista.



Klubin alkaessa paikalle oli kertynyt pieni määrä ihmisiä. Tunnelma oli sen verran tiivis, että esimerkiksi puhelinta ei kehdannut ottaa esiin twiittaillakseen. Joku olisi varmasti huomannut. Vähitellen osa yleisöstä olleista ihmisistä alkoi valumaan lavalle päin ja tunnistautuivat tapahtuman järjestäjiksi. Näistä Tero Liukkonen haastatteli Riina Katajavuorta, joka on kirjoittanut kirjan "Wenla Männistö", Juha Itkosta, joka on kirjoittanut kirjan "Ajo" ja Aleksis Salusjärveä, joka on varmasti monelle blogaajalle tuttu mm. Luutii-blogin kautta ja nyt myös Kiiltomadon päätoimittajana. Kirjoja ja kirjailijoita puitiin aikansa ja tämäkin oli toki mielenkiintoista. Etenkin se Itkosen kirjoittama Ajo päätyy varmasti jossain vaiheessa pöydälleni odottamaan lukemista. Kirjailijoiden välinen vapaa keskustelu oli kuitenkin mielestäni illan parasta antia.

Keskustelu äityi yllättävän vilkkaaksi ja antoisaksi. Etenkin Salusjärven havaintoja kirja-alasta kuunteli erityisen mielellään. Illan aikana käsiteltiin muun muassa sitä, pitäisikö kirjailijoiden ottaa enemmän kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, missä kunnossa suomalainen kirjamyynti on ja mitä kuuluu kirjallisuuden kritiikille nykypäivänä. Tottakai viimeksi mainitun yhteydessä käsiteltiin siis myös kirjablogeja ja niiden roolia kirjojen markkinoinnissa. Oloni oli kuin kaksoisagentilla. Olin tullut tapahtumaan enemmän lukijan, kuin bloggarin roolissa ja nyt tuntui kuin salakuuntelisin keskustelua, jossa puhutaan minusta. Kirjabloggaajat eroteltiin heti oikeista kriitikoista ja hyvä niin. Jos kirjoittaisin arvosteluja, niin ottaisin niihin huomattavasti objektiivisemman asenteen kuin nyt teen. Tällä hetkellä kirjoitan mitä haluan ja miten haluan ja se onkin blogaamisen idea. Varsinaisten kirjallisuuskritiikkien tason ja myös pituuden huomattiin kuitenkin yleisesti vähentyneen. Blogit ja sosiaalinen media nähtiin tärkeänä kanavana ja tätä pidettiin niin uhkana, kuin mahdollisuutenakin. Kuitenkin jostain syystä tuli keskustelusta kuva, että internetissä tapahtuva kirjallisuudesta puhuminen olisi jotain yhdestä suunnasta tulevaa informaatiota massoille vaikka mielestäni kyse on puhtaammin keskustelevasta kritiikistä ja mielipiteiden jaosta. Lukijoiden ja kirjailijoiden kohtaaminen nähtiin positiivisena ja pienten kirjatapahtumien lisääntyminen innostavana. Pelkät joka vuotiset kirjamessut eivät ole enää se ainoa paikka kohdata lukijoille vaan juuri tämän tyyliset pienet klubit ovat nostamassa suosiotaan.

Ilta oli jaettu kätevästi osiin ja oli helppo valita itse mihin kaikkiin tapahtumiin halusi osallistua tai halusiko vaikka lopettaa illan lyhyempään ja osallistua viereisessä salissa alkaneeseen burlesque-showhun. Itse osallistuin siis aiemmin mainittuihin keskusteluihin ja lähdin tekemään tiettyjä salaisia jouluun liittyviä ostoksia. Palasin takasin myöhään illalla kun Salusjärvi haastatteli Maria Peuraa tämän kirjan "Ja Taivaan Tähdet Putoavat" tiimoilta. Haastattelu oli mielenkiintoinen, mutta tuntui kuin Salusjärvi olisi kertonut jatkuvasti Peuralle tämän kirjasta ja sen tulkinnoista ja Peura jättäytyi vain myöntäilemään haastattelijaa. Jäi siis vaikutelma kuin kirjailijalla ei olisi omaa vahvaa sanomaa kirjassaan (huomioi kuitenkin, että kirja on minulta kuitenkin lukematta).

Peuran kirja heräsi eloon kun näyttelijät saapuivat lavalle. Pekka Peura, Ria Kataja, Katja Kaulanen ja Maria Peura itse esittivät kohtauksen tämän kirjasta. Tunnelma oli juuri sopiva. Kaikki neljä näyttelijää istuivat lavalla isoissa nojatuoleissa ja esittivät vuorosanansa niin luontevasti, että se tuntui siltä ääneltä oman pään sisällä hyvää kirjaa lukiessa. Kello oli jo paljon, sali oli pimeä lavan valoja ja pöytien kynttilöitä lukuunottamatta. Viinilasit olivat tyhjiä ja ihmiset silminnähden rentoutuneita eikä missään vaiheessa herännyt tarvetta istua suorassa ja vain näytellä kiinnostunutta.

Toivon sananäyttämöiden saaneensa nyt ensikipinän ja odotan mielenkiinnolla mitä ensi vuodelle keksitään. Taidetehtaan hyödyntäminen myös sanataiteelle on loistava idea. Sen tunnelma on kuin luotu kirjallisuudelle. Suosittelen myös Helsingistä päin ihmisiä saapumaan seuraavaan iltaan ja henkilökohtaisesti takaan sen olevan vaivan arvoista tai maksan lippusi takaisin. Olettaen siis, että tapahtuma on myös ensi kerralla ilmainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.