Kuusi tilaa
Kuusi tilaa on kuuden taiteilijan luoma kokonaisuus Porvoossa Näsin kartanoon. Kaikki taiteilijat ovat Porvoon taiteilijaseuran jäseniä ja erilaisten tyylien kirjo puhuttelee katsojan aisteja.
Näsin kartanon kuusi isoa ja vanhaa huonetta toimivat taiteilijoiden henkilökohtaisena tilana, jonne katsojat on nyt kutsuttu. Kokonaisuus on hyvällä tavalla hajanainen ja helposti lähestyttävä. Näyttelyn kuraattori Krista Mikkola kuvaa tiloja seuraavasti:
"Olemassaolo, ihminen, läsnäolo ,tunteiden kirjo, kauneus, rumuus, jäljet, suhde aikaan, rakkaus, kaipuu, inhimillisyys, koskettavuus, sisäinen, ulkoinen, vastakohdat, absurdi, epäuskottavuus, mikrokosmos, makrokosmos, ilo, suru – teokset koskettavat."
Ylva Holländerin leikkisät savihahmot ovat juuri sitä katsojan aisteja hivelevää taidetta. Teosten aiheet vievät satujen maailmaan ja ehkä monien kohdalla jonnekin omaan lapsuuteen. Lapset nämä teokset saattavat johdattaa jonnekin hämäräperäisiin paikkoihin. Holländerin maailma on täysin ylösalaisin, eikä voi tietää mitä tapahtuu.
Ennen Holländerin savihahmoja näyttelyn kävijää tervehtivät Sampsa Indrénin suuret hiilipiirrokset, jotka ovat myös hyvin leikkisiä, mutta hyvin eri tavalla. Tumman hahmon selkään viillellty teksti "tahdon olla sulle hyvin hellä" on yksi lempiasioitani näyttelyssä. Tummasävyiset ja fetisseillä flirttailevat aiheet erottuvat edukseen näyttelyssä, koska Porvoon turistialueet ovat usein olleet täynnä hyvin kilttiä taidetta.
Kaksi taaimmaista huonetta henkivät eräänlaista rauhaa niiden sisälläänpitämien selkeiden muotojen ansiosta. Pan Jianfengin perinteiset japanilaiset tussityöt ovat äärimmäisen miellyttäviä ja yllätävän modernin oloisia.
Thomas Nyqvistin isot maalaukset kuvaavat roskakasoja ja epäjärjestystä, mutta tuovat mieleen luonnon ja sen sisältämän rauhan. Töistä tulee mieleen myös graffititaiteen typografia, joka lisää niihin mielenkiintoisen ulottuvuuden.
Tiina Ketaran kalansiimoihin sidotut helmet muodostavat yhteen huoneeseen tuntemattomaan hyppääviä ihmisiä. Jouduin kiertämään teoksen kokonaan, ennen kuin hahmo hyppäsi eteeni. Nämä ovat yksinkertaisesti hauskia teoksia.
Joskus ne omat suosikit näyttelyissä syntyvät kuin vahingossa. Itselleni se suosikki oli Kuuden tilan suhteen Saara Piispan pieni maalaus Mix until dissolved I, joka yksinkertaisuudessaan on todella vahva teos. Se oli asetettu huoneen nurkkaan kuin sivuhuomiona Piispan muiden töiden joukkoon ja sieltä käsin naulitsi eteensä.
Näyttelyn tiedotteessa puhuttiin siitä kuuluisasta "punaisesta langasta", jonka on tarkoitus yhdistää näyttely. En tälläkään kertaa mitään myyttistä lankaa löytänyt, mutta juuri se mielestäni näiden useiden taiteilijoiden kokonaisuuksissa onkin niin hienoa. Se lanka on se sattuman ja yllätyksen lähde, joka tästäkin näyttelystä teki niin mielenkiintoisen.
Lisätietoa näyttelystä ja aukioloajoista löydät täältä.