Kenties tapaan sinut vielä on perinteitä kunnioittava ja samalla uutta kohti kulkeva fantasiajännäri, jossa E-urheilusta kiinnostunut Aleksi kohtaa jäätelöbaarissa vampyyrin. Tämän alkuasetelman jännittävyys kantaa ihan tarinan loppuun asti.
J. S. Meresmaa on tuottaisa kirjailija ja kustannustoimittaja Tampereelta. Meresmaan tuotantoon kuuluu muun muassa Mifonki-sarja, Keskilinnan ritarit -trilogia ja säeromaanit Dodo ja Khimaira. Dodosta kirjoitin aiemmin Lukupinossa täällä.
 |
| J. S. Meresmaa. Kuva: Veli-Matti Rintala |
Kenties tapan sinut vielä vetoaa minuun ylipäätään lukijana, mutta se myös herättelee nostalgisia muistoja lapsuudesta. Tämä kirja on suunnattu myös nuoremmille lukijoille ja mielleyhtymät nuoruuden Pikku Vampyyreihin ja ajan kauhuleffoihin elivät lukukokemuksen aikana vahvana mielessä. Näihin jopa viitattiin tarinassa muutaman kerran suoraan.
Tarina kuitenkin omasi vahvasti oman äänen seisoessaan edeltäjiensä hartioilla. Kauhutarinoissa niiden perinteet ovat aivan erityisellä tavalla osa niiden viehätystä. Kauhun ja omituisten tarinoiden lukijakunta osaa arvostaa pieniä viitteitä ja tekstin maneereja ja Meresmaa leikittelee tällä osaavasti.
"Noran sormi valui leualta alas aataminomenan yli, hieman sivulle, missä kaulasuoni sykki. Nielaisin niin kuuluvasti, että vannon että bunkkerissa kaikui. Noran katse seurasi kiinteänä sormen reittiä ja mä olin varma, että mun tuomionhetki oli tullut."
Aleksin kohtaama vampyyri, Nora, on loistava hahmo (ei kuitenkaan mikään Twilight-kimalteleva siis). Pidän siitä kun hirviö omaa moraalisen minän ja joutuu elämään rajatilassa ihmisyyden ja jonkin muun välillä. Samoin vampyyrin ja ihmisen ystävyys on teema, joka on kiehtonut aina sieltä lapsena luetuista Pikku vampyyreista lähtien. On oudolla tapaa samaistuttavaa, että joku on täysin toinen suhteessa itseensä ja toisaalta ne monet samankaltaisuudet persoonien välillä nousevat uudella tavalla esiin.
"Nora oli noussut seisomaan ja tuijotti mua kädet lanteilla, katse suuttumusta leimuten. Hieroin varovasti kohtaa, johon peliohjain oli osunu.Note to self: vampyyrilla saattaa olla ikää 132 vuotta, mutta jo sen aivot on jämähtäneet tilaan, jossa prefrontaalikorteksi myllertää itseään aikuisuutta varten, sen tunnekuohut on kuin teinillä."
Kenties tapan sinut vielä on sellainen kirja, jota voin piiiitkän kauhukokemukseni perusteella suositella. Harvassa muussa kirjallisuuden lajissa uskaltaisinkaan itseäni nostaa jonkinlaiseen yleisen suosittelijan asemaan. Tämä tarina etenee hyväksi havaittujen kauhun sääntöjen mukaan, mutta ennen kaikkea toimisi ilmankin niitä. Se maaginen osuus, mikä kustakin tarinasta tekee yksilöllisen, elää vahvana tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti