Salit - Kaija Rantakari

Salit on runokokoelma, joka löytyy muun muassa tämän vuoden Runeberg-ehdokkaiden joukosta. Teoksessa kuvataan intiimiä suhdetta taiteen kokemiseen ja lukija viedään gallerioiden saleihin kohtaamaan yksityiskohtia.

Kaija Rantakari on helsinkiläinen runoilija, kollaasitaiteilija ja kirjansitoja. Häneltä on aiemmin ilmstyneet runokokoelmat Mikado (2015) ja Koko meren laajuus (2018). Näistä ensimmäinen oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi ja jälkimmäinen voitti sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Toisinkoinen-palkinnon.

Kaija Rantakari. Kuva Hanna Syrjämäki

Salit on kokoelma, jonka äärelle halusin erityisellä innolla kun jossain pääsin vilkaisemaan aivan sen ensimmäisiä sivuja. En osaa paikallistaa sitä tunnetta, jonka kirja synnytti, mutta luettuani sen kokonaan, tunsin odotusteni olleen palkittu.

Kirjan eri osat on jaoteltu seitsemään saliin, joissa liu'utaan aina seuraavaan niin, että vaikutelma on saumaton. Kuin gallerian salit, joissa tunnelma säilyy, mutta huomio viedään aina uusiin maailmoihin.

"kuljen salista saliin

ampiaiset helmojeni alla

kiertämässä kuin planeetat,

levottomat elektronit

kömpimässä hihansuista sisään

jos raottaisit tässä vielä huulesikin

nielisit meistä jokaikisen"

Rantakari kirjoittaa miten "perspektiivistä tulee päivien keskeisintä sisältöä", miten "sininen on valoa, joka jää matkan varrelle", miten "ääriviiva erottaa tarkoituksellisesti", ja miten "ympäristö korostaa ajan kulumista".

Näissä runoissa on jotain niin runomaista, että välillä hirvittää silkka sanojen tarkoituksenmukainen kauneus. Toisaalta niiden kutkuttava nokkeluus saa paikoin hykertelemään.

"muisti on ihmisen lempilelu,

sattuma on sietämätön rakastaja"

Sanat kuvailevat jotain vanhaa ja ihmisen muokkaamaa. Entisaikojen taidetta, johon runojen kertojalla on aivan erityinen suhde. Lukija päästetään tuohon suhteeseen kolmanneksi pyöräksi.

"syön h-kirjaimia

vuodan vokaaleja

ne katoavat heti kuulumattomiin

ilmavirran komeileva juhlallisuus

paisuva vaatetus ja kummalliset asennot"

Kertojan ja saleista löytyvän vanhan taiteen välinen suhde on jollain tapaa elävä. Se on kuin molemminpuolista rakkautta. Yksityiskohtiin menevässä tarkastelussa on jotain tavattoman intiimiä ja kiihkeää. Lukijasta tulee lähes tirkistelijä.

"synnyn sormenpäästäsi, noin vain

kosketat minua ja minulla on ruumis

missä ennen oli

on nyt enemmän"

Salit teki vaikutuksen runoutena, johon oli tavallaan helppo päästä mukaan, mutta josta vaistomaisesti tietää sen sisältävän vielä niin paljon enemmänkin seuraavilla lukukerroilla.

Salit Adlibriksessa*

Kaija Rantakari, 2021, Salit, Poesia, arvostelukappale

Lukupino Facebookissa

Lukupino Instagramissa

Lukupino Twitterissä

Mainoslinkit merkattu: *