 |
| Minna Canth 17-vuotiaana. Kuva: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo |
Minna Canth (1844 - 1897) halusi kaikkea muuta kuin nukkuvaa, puolikuollutta elämää. Tämä kävi olemassaolevaa järjestystä vastaan lehtikirjoituksin ja liikenaisena. Etenkin tämän näytelmien totuudenmukaiset kuvaukset naisten elämästä herättivät yhteiskunnassa vastustusta. Samaa vastustusta, jota nykyajan naiset saavat kun nämä jatkavat Canthinkin käymää taistelua tasa-arvon puolesta.
Tasa-arvo on jotain minkä vuoksi oli erityisen hankala taistella Minna Canthin aikaan, mutta tuo taistelu ei ole jäänyt historiaan. Minna Canthin ja tasa-arvon -päivän kunniaksi suosittelen avamaan keskustelun jossain uutiskanavalla tai somessa aikalailla mistä tahansa aiheesta, johon liittyy naisiin kohdistuva väkivalta, palkkaerot tai naisten menestyminen jollain alalla.
Tulet löytämään kommentteja, joissa kerrotaan tasa-arvon menneen liian pitkälle. Feministit eivät kuuntele ketään. #MeToo -kampanja on mennyt liian pitkälle. Kaikki miehet eivät ole kusipäitä. Naisten pitäisi pukeutua eri tavalla, jos nämä eivät halua huomiota. Kyllähän avioliitto on jo suostumus seksiin.
En voi antaa suoria esimerkkejä, koska en halua johtaa kiusaajia kenenkään kimppuun. Mutta näitä kiusaajia löytyy. Ihmisiä, jotka haluavat "kriittisyyden" varjolla vaientaa toisia ihmisiä. Rasismi, misogynia ja ihan vain oma paha olo on helppo naamioida Tolkun Ihmisen hyssyttelyksi.
Tuntuu, että nainen usein jo suun avatessaan on "mennyt liian pitkälle". Valtarakenteita on kaikista helpoin ylläpitää vaientamalla ja tämä usein ei ole tietoinen prosessi. Nämä "rakenteet", joista puhutaan ovat äärimmäisen abstrakti kuvio, joka punoutuu ympärillemme jo varhaisesta iästä. Kaikki yritykset purkaa niitä kohtaavat autoomaattista vastarintaa, koska pelkäämme näiden rakenteiden olevan tärkeitä.
Eivät ne ole tärkeitä. Maailma ei tuhoudu vaikka näkisimme sen moniulotteisempana. Minna Canth meni liian pitkälle ja niin tulisi meidänkin mennä. Liian pitkälle meneminen tarkoittaa usein sitä vanhan ja turvallisen kyseenalaistamista ja ymmärrän, ettei se ole aina mukavaa. Toivoisin kuitenkin, että näkisimme vähintään sen, että oma mukavuudenhalu voi joskus luoda muille ihan oikeasti pahaa oloa. Turvallinen, vapaa ympäristö syntyy rikkomalla rajoja, ei niitä vahvistamalla.
"Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle on persoonallinen ja henkinen vapaus. Siihen perustuu kaikki muu."Minna Canth
Käy seuraamassa Lukupinoa myös näissä:
Simo, en nyt ihan saa yhteyttä siihen, mitä ajattelet tai haluat sanoa tällä.
VastaaPoistaKaikki tasa-arvoa lisäävät kampanjat ovat hyviä.
En ymmärrä tätä "Rasismi, misogynia ja ihan vain oma paha olo on helppo naamioida Tolkun Ihmisen hyssyttelyksi".
Siis mitä vikaa on Tolkun ihmisessä, jos Tolkun ihminen noudattaa ja edistää tasa-arvoa. Elämän on pakko jatkua, ja nämä kampanjat ovat hyviä, mutta köyhyyttä on aina ollut. Itsellänikään ei käteen java palkka riitä ilman mittavaa ponnistelua, kaikkiin taloudellisiin välttämättömyyksiin, mutta en koko ajan syyllistä siitä muita.
Taloudellisesti on aina ollut niukkuutta, ja taloudelliset resurssit eivät jakaudu tasan, se ei kuitenkaan ole aina seurausta jonkun syrjinnästä. En ole koskaan kadehtinut rikkaita, koska isot tulot ovat seurausta tehokkuuudesta, innovoinnista, ja riskinotosta. (Samasta työstä on maksettava sama palkka).
Progressiivisella verotuksella sitten tasataan käytettävissä olevia tuloja ja täydennetään sosiaalipalveluita, joita eivät minusta isotuloiset ja rikkaat tarvitse.
No et vastannut tähän, joten jatkan vähän lisää. Puhut, ettei (valta)-rakenteet ole tärkeitä. Ne ovat tärkeitä ja hyödyllisiä, jos valtaan liittyy vastuu. Ensimmäinen tällainen hierarkia on äiti - laosi, vanhempi -lapsi, jossa vanhempi ottaa vastuun lapsesta, mutta asettaa myös rajat. Itse kirjoitat "turvallinen, vapaa ympäristö syntyy rikkomalla rajoja, ei niitä vahvistamalla". Tästäkin olen kyllä hyvin paljon eri mieltä. JOs rajat ovat syrjiviä, niin olemme samaa mieltä. Ihmistähän täytyy rajoittaa sen vuoksi, että rajattomuudessaan ihminen voi muuttua holtittomaksi. Tolkku kasvaa vasta kasvatuksen ja sivistyksen vuoksi.
PoistaJottei synny epäselvyyksiä, kannatan siis tasa-arvoista yhteiskuntaa, ja perustuslakia, joissa on valta- ja vastuusuhteet määritelty. Sen sijaan on myös omaisuuden suoja, oikeus koskemattomuuteen, jotka oikeuksina vaativat rajoja, ja rajoittamista ...
Eiköhän Simo ajanut takaa juuri tuota samaa...
VastaaPoistaMinna Canth meni liian pitkälle ja niin tulisi meidänkin mennä.
Tolkun ihmisellä luultavasti viitataan taannoin käytyyn "tolkun ihminen" -keskusteluun, jossa kahden ääripään välissä on kuulemma tolkun ihmisiä. Tolkun ihminen kuitenkin nähtiin ongelmallisena, koska jos on vain kaksi ääripäätä suvaitsevaiset vs. rasistit, tarkoittaisi tolkun ihmisillä hyssyttelijöitä ja hiljaisia hyväksyjiä, jotka eivät oikein halua puuttua mihinkään.
VastaaPoistaEikä tekstissä ole puhuttu nyt erityisesti luokkaongelmista, vaikka Canth siitä puhuikin. Toki yhteiskunnallinen eriarvoisuus on tärkeä osa keskustelua, mutta en nyt ymmärrä miksi se piti tuoda tässä yhteydessä mukaan kritiikkinä?
Valtakeskustelukin vähän katosi raameistaan. Simon näkökulma oli, että Minna Canth meni liian pitkälle ja niin pitää meidänkin mennä. Aina ne valtarakenteet eivät ole kaikkien suojana tai huomioi moninaisuutta. Silloin niitä pidetään yllä juuri olemalla hiljaa, olemalla se tolkun ihminen, joka kieltäytyy heiluttamasta venettä. Niiden valtarakenteiden heiluttelu Canthin tapaan on ainoa keino saadaa aikaan yhteiskunta, vallanjako ja sellainen yksilönturva, joka antaa jokaiselle parempaa suojaa ja ottaa paremmin huomioon moninaisuuden. Silloin rajat kirjoitetaan uudestaan. Kukaan ei siis puhu rajattomuudesta tai vallattomuudesta, vaan rajojen uudelleen vedon tärkeydestä.